Herkut ovat alkaneet maistua laihallekin kasarmin asukille…

Takana kaksi rankkaa viikkoa. Entistä kylmempi ilma, sadetta ja hikeä, juoksemista ja metsässä rymyämistä painavissa tamineissa, valvomista, vatsavaivoja, stressiä ja painetta, aikamääreitä, jokainen uusi lihas paisuneena ja kipeänä… Palkintona linjatunnus hihassa onnistuneesti suoritetusta koulutushaarakokeesta.

Menneiden päivien vaikutuksen huomaa syntilistan kasvamisena: Pariin ensimmäiseen kuukauteen en sortunut herkutteluun kasarmilla, mutta nyt on sotkun tarjottavien hyödyntäminen alkanut meikäläisenkin osalta. Pari suklaalevyä, munkkikahvia ja sipsipurkkia on vilahtanut suihin kokeisiin päntätessä ja metsäkeikkoihin valmistautuessa. (Lomilla tosin kupuun on tähänkin asti mahtunut runsaasti jäätelöä ja perusruokaa. Ihme ja kumma, syöpöttely ei näy vartalossa, vaan lihasten ääriviivat ovat terävöityneet ja paino pysynyt entisissä lukemissa. Kroppani ei parikymppisenä ollut näin lihaksikas, kiitos armeijan!)

Loma tuntuu jälleen erityisen ansaitulta! En ole koskaan ollut sohvaperunatyyppiä, mutta nyt tämäkin seikkailija arvostaa pehmeää ja lämmintä makuualustaa.

Osa aliupseerikurssilaisista lähtee reserviupseerikurssille tai erikoisaliupseerikursseille muihin kaupunkeihin ja jäljelle jääneiden ryhmähenki tiivistyy entisestään. Hieno homma, sillä henkilökohtainen opetus ja tovereiden ja esimiesten paremmin tunteminen ovat kaikessa opetuksessa kultaa!

Kohti pomoutta

Intissä tärkeimpiä kokemuksia monelle on johtamaan pääseminen. Itseänikin aihe kiehtoi jo hakiessa palvelukseen.

Mitä olen tähän mennessä henkilökohtaisesti oppinut johtamisesta tai mitkä havainnot ovat vahvistuneet (ja mitä yritän kovasti siirtää oppimistasolta ”tuntee” tasolle ”hallitsee”)?

1. Tärkeintä on saada kokemusta johtamisesta, ei olla virheetön. Tekemättä mitään ei ehkä mokaa, mutta ilman virheitä ei tapahdu kehitystä ja oppimista.

2. Luottamus, avoin viestintä/rehellisyys ja henkilökohtainen vastuu ovat vaikeita askelia ottaa niin johtamisessa kuin missä tahansa ihmissuhteessa, mutta ilman niitä homma pissii.

3. Lainaten paria johtajaa aikaisemmasta elämästä: ”Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan toimimista pelosta huolimatta.” Pelko ei saa olla syy jättää tekemättä itselle ja muille tärkeitä asioita. Pelon voi ottaa jopa kannustajana ja innostajana ylittämään omat mukavuusrajansa. Toisten reaktioita, arvostelua tai virheitä ei saa pelätä, jos haluaa saavuttaa jotakin hyvää.

Tunteiden ilmaisemisen tärkeydestä: ”Jos suutut, niin välität.” Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen ilman suodatinta, mutta ilman kunnollista ja avointa viestintää johtaminen menee metsään. Tärkeät sanat on kakaistava ulos.

4. Helppo on halpaa.