Valatilaisuudessa edustetaan puolustusvoimia suurelle yleisölle ja meno on melko totista.

Muistikuvani eilisestä, päivästä jona vannoin palvelevani tätä maata parhaan kykyni mukaan niin kauan kuin minussa voimia riittää, palautuu hetkeen sotilaskuljetuksen kyydissä:

Pistimellä kruunattu kivääri reisien väliin tuettuna istun täyden bussin takapenkillä toverien läpänheittoa kuunnellen ja osin nuokkuvia päitä tarkkaillen. Mietin, miten hienon ja ainutkertaisen tunnelmakuvan tästä saisi. Kertaan mielessäni aseotteita, joita pian käytämme kaikki varuskunnan alokkaat yhdessä sorakentälle järjestyneenä.

Katson ohi viistäviä perisuomalaisia maisemia koivu- ja mäntymetsineen, ja mietin, miten eri tavalla kansallisuuteni näen vietettyäni elämästäni kuukausia muissakin maissa. Tällaista ei näe ja koe missään muualla.

Toki esimerkiksi puut muuttavat syksyisin väriä vaikuttavasti niin Alpeilla kuin vastakkaisella puolella maapalloa Uudessa-Seelannissakin, ja se tuotti pienen pettymyksen henkilölle, jolle jo lapsena vakuutettiin, että Suomen ruskaa upeampaa ei löydy. Hyväksyttyäni sen, että vuoristomaisema yhdistettynä ruskaan salpaa hengitykseni erikoisuudellaan, pystyn kuitenkin näkemään myös sen, että Suomen kaltaista kokonaisuutta ei muualla ole.

Suomalainen syysluonto huokuu kauneutensa lisäksi esimerkiksi suojaa, turvaa ja rauhaa.

Suomi on minulle ja monelle asukkaalleen tuttu ja turvallinen valtio, jossa vallitseva yhteiskuntajärjestys on turvaamisen arvoinen. Täältä käsin on myös helppoa välittää rauhaa ja järjestystä muualle maailmaan. Joskus on vieläpä turhan helppo valittaa, kun perusasiat ovat kunnossa.

Lintukototunnelmia.

Tänään liityn valatilaisuudessa vuosikymmenien pituiseen isänmaan puolustajien ketjuun. Saman valan ovat vannoneet esi- ja isoisät itsenäisyyden alusta lähtien, viime vuosituhannen lopulta lähtien myös naiset miesten rinnalla.

Samalla alokasaikani päättyy ja pian koulutukseni eriytyy. Tutut tupa-, joukkue- ja yksikkötoverit jatkavat omia polkujaan kuka minkäkin aselajin ja tehtävän pariin.

Miten säilyttää motivaatio?

Vihollinen tuhottu.

En pyörtynyt enkä nähnyt ainuttakaan tuupertumista, sillä katseeni oli suurilta osin luotuna edessäni seisoneen sotilaan takaraivoon. Välillä lauloin, siristelin kirkkaassa auringonpaisteessa vetistäviä silmiäni, stressasin baretin asettumista päähän lakkiotteiden aikana ja tunsin oloni jo suhteellisen rennoksi pistimellä varustettua rynkkyä olalta eteen heittäessäni (jos sanaa ’rento’ voi millään yhdistää sanoihin ’ryhdikäs’ tai ’sotilaallinen’, jotka myös pätivät tilanteeseen).

Palvelukseni jatkuu siis edelleen erilaisilla opittujen taitojen testeillä ennen peruskauden päättymistä. Pääsin toivomaani jatkokoulutukseen ja pian edessä ovat uudenlaiset palvelushaasteet.

Totaalinen hajoaminen ei ole ollut lähellä, sillä rankat jaksot ja kova toiminta koettelemuksineen vaihtelevat rennompien hetkien kanssa. Motivaatio säilyy, kun mielessä on henkilökohtainen päämäärä, johon palveluksella pyrkii ja tahto osoittaa, että pärjää ja pystyy tekemään saman kuin moni muu Suomen kansalainen vuosikymmenten aikana. Kokemus on arvokas sekä yhteiskunnallisesti että henkilökohtaisesti.

Kettuilun vastaanotto on taitolaji

Suomen kesässä silloin, kun elämä oli todella rentoa ja katseen pystyi aina vapaasti suojaamaan auringolta…

Intti on vastannut odotuksiani. Fyysinen ja henkinenkin rankkuus on kasvanut sopivasti päivien kuluessa. Kohtelu on ollut reilua ja asiallista armeijatyyliin, saatu palaute on vastannut suorituksia eli onnistumiset on tavalla tai toisella palkittu ja mokat sekä muut epäonnistumiset ovat johtaneet kritiikkiin.

Välillä negatiivinen feedback on ollut melko suoraa ja kovaa tai sisältänyt lievää kettuilua, mutta muuta en odottanutkaan. Ei päätä silittämällä opi toimimaan tositilanteessa eikä yhteen tilanteeseen sidottua palautetta kannata liittää koko omaan persoonaan. Sekin on totta, ettei yksi ihminen voi olla hyvä kaikessa tai seppä syntyessään, ja kaikkea pitää ja kannattaa kuitenkin kokeilla.

Vaikea itse arvioida, olenko ehkä jo jotenkin muuttunut palveluksen kuluessa. Täytyy kysyä kommentteja ystäviltä ja perheenjäseniltä…

http://www.youtube.com/embed/scBcbh8I9e4