Jännitin, miten pojan päiväkoti alkaa, mutta ilmeisesti ihan turhaan…

Puuhakas jätkä on rauhallinen ja tyytyväinen hoitoon jäädessä ja siellä ollessa. Mitä nyt harmittaa, kun leikit jää kesken mutsin tullessa noutamaan.

Olin siis oikeassa: hänelle on hyväksi saada maisemanvaihtelua ja lisää tutkittavaa näiden meidän pienten kotipiirien oheen.

Nyt vaan omakin arki rullaamaan, eli työhommia tulille, kirja kohti julkaisukuntoa, ja asuntonäytöissäkin käydään.

On taas sellainen mukava olo, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista jännää ja hauskaa. Kuten ei poikanikaan, en ole minäkään yhtään kotoilijatyyppiä, paitsi pakon edessä.

Arvostan yhteisöllisyyttä, aktiivisuutta ja osallistumista yhteisten asioiden parantamiseksi, luovuutta, uusia ideoita ja leikkisyyttä.

Jos näitä kaikkia olisi taas tänä vuonna enemmän, niin se olisi parasta. Tähän pyrin.

Oli kyllä täysin erilainen vuosi tämä 2020 kuin mikään sitä ennen, kiitos vauvavuoden ja koronakriisin.

Tuntuu hyvältä viettää tämä joulu pientä määrää sukulaisia tavaten. Viime vuonnahan oltiin vain kolmestaan kotona totuttelemassa uuteen arkeen lapsiperheenä. Eikä koronaeristäytyminenkään mitään herkkua ole ollut.

Tänä vuonna kehityin kirjailijana älyttömän paljon. Se teksti, mistä viime tammikuussa lähdin liikkeelle, on ihan eri kamaa kuin viides käsikirjoitusversio, jonka saattelen näinä päivinä loppuun. Olen ylpeä sinnikkyydestäni ja innostani kirjani parissa. Rakastan kirjoittamista enemmän kuin ehkä vuosiin. Tämä on ihanaa, parasta!

Ensi vuonna luen tuotoksen taas ajatuksella läpi, muokkaan muun muassa dialogia, teen faktantarkistusta ja taustatyötä, ja luetutan tekstin usealla silmäparilla. Keväällä lähetän tekstin myös sopiville kustantamoille/kustannustoimittajille. Kyllä tästä romaani tulee!

Kun romaani on saatu osittain käsistä pois, mietin myös, mikä seuraava työelämäkuvioni on. Haluaisin jatkaa graduni teemojen ja aiheiden parissa, tutkimustyö voisi tulla kyseeseen. Tai sitten jatkan toimittajana, tiedottajana, median sekatyöläisenä tms. Otan vastaan avoimena uusia ja vanhoja suuntia, kunhan punainen lanka löytyy.

Poika aloittaa osa-aikaisen päiväkodin, mikä on mahtavaa. Hän kaipaa jo muitakin ihmisiä kuin meidät kaksi sekä uusia virikkeitä. Hän on juuri oppinut kävelemään itsenäisesti, ja on hoksaavainen, tutkivainen ja sanoista nauttiva kaveri. Insinöörin ja toimittajan poika. Toki päiväkoti vapauttaa myös minun aikaani, mikä tulee erittäin suuresti tarpeeseen.

Olen todella kiitollinen tästä vuodesta, ja kiitän kaikkia, etenkin isovanhempia, jotka ovat helpottaneet tuoreiden vanhempien taakkaa! Kiitän myös miestäni, joka on töiden lisäksi hoitanut myös poikaa ja kotia ja jaksanut jutella syvällisiä ja kestää minua tämän kaiken keskellä. En pärjäisi ilman häntä tässä näin hyvin. Poikani on loistava, olen hänestä valtavan ylpeä. On helppo olla fiksun pennun vanhempi.

Jaksetaan vielä koronarajoituksia, ensi vuonna varmasti helpottaa! Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta 2021!