https://www.youtube.com/embed/McjmZUyhwkE” width=”560″>

Niinä hetkinä, kun olo tuntuu raihnaiselta, kuten näin tuhdin flunssan kourissa, muistutan itseäni muutama vuosi sitten sattuneesta tilanteesta.

Olin 30 ja asunut jokusen kuukauden 25-vuotiaan tytön ja tämän 21-vuotiaan poikaystävän kämppiksenä. Poika vitsaili toisinaan minulle, että vaikka hänen kultansa onkin ”vanha”, ei hän silti näytä rupsahtaneelta.

Eräänä päivänä tuli pariskunnan tytön kanssa jostain syystä puhetta siitä, mitä kaikkea olin elämässäni tehnyt ja aloin luetella erinäisiä kokemuksia. Yhtäkkiä hän rypisti kauhistuneena otsaansa, katsoi minua ja huudahti: ”Mutta miten vanha sinä oikein olet??” Minulla ei hänestä mitenkään kaikella järjellä voinut olla niin monenlaisia kokemuksia… Tai minun pitäisi olla paljon vanhempi kuin hän!

Kävi ilmi, että koska deittailin tuolloin itseäni yhdeksän vuotta nuorempaa poikaa, kämppikseni olivat suoraan olettaneet, että minäkin olisin 21-vuotias. Ja totuus olikin hieman toisenlainen. 

Se kauhistunut ilme ja huudahdus piristävät minua edelleen aina, kun epäilen tulleeni vanhaksi.

Kuten tämä söpö kirjoittelu silloin tällöin. Hupsua.

Toisaalta erään ystäväni kumppani joskus totesi, että hän haluaisi viihteekseen nähdä uusien tuttavieni naamat aina, kun avaan suuni. Olen kuulemma tosi nöösin näköinen tyttö, mutta kun kerron, mitä kaikkea olen elämäni aikana tehnyt, jopa räväkin ja kovasuisin tyyppi kalpenee. Kuten hän. Hänelle teki tiukkaa uskoa, että olen tällä olemuksella tehnyt kaiken sen, mitä hänkään ei tekisi. Ulkonäköni ja sisimpäni ovat siis keskenään valtavassa ristiriidassa. En näytä yhtään siltä, mitä olen.

Ja joku vuosi sitten osa-aikaisia kassatöitä tehdessäni juttelin välillä nuorten kollegojen kanssa. Kysyin esimerkiksi heidän suunnitelmistaan lukion jälkeen ja kerrottuaan ajatuksistaan eräskin tyttö kysyi kohteliaasti: ”Entä sinä? Mitä teet lukion jälkeen?” Hymyilin ja totesin, että siitä on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Mietin tässä, että mitähän sitä tässä seuraavaksi lukion jälkeen tekisi. 🙂 Ja sitten mahdollisesti syötin matkailu-unelmia nuorille naisille kokemusteni muodossa. Se on mukavaa.