Työntäyteinen kesä on muutamaa päivää vaille taputeltu (ja naputeltu) ja Amerikan-matkaan on aikaa puolitoista viikkoa. Suvea ei voi kutsua loisteliaaksi, kylmyys teki siitä melko lailla kurjan, mutta onneksi oli töitä. Näin ei rantakelien puute suuremmin harmittanut. Ja oman alan työt ovat muutenkin aina plussaa.

Tänä kesänä olen saanut uutisoida niin kaupunkisuunnittelusta, kunnallispolitiikasta, luontoasioista, urheilusta, sosiaalisen median synnyttämistä ilmiöistä, ihmisten positiivisista tempauksista kuin Jenni Vartiaisesta ja kulttuuritapahtumista sekä -persoonista. Kaikesta olen pitänyt ja huomannut, että edelleen sitä koko ajan kehittyy työssään. Esimerkiksi urheilu on aihealueena ollut minulle vähän vieraampaa seutua, mutta senkin pariin olen rohkeasti sukeltanut. Eniten pidän monimutkaisista ja -polvisista jutuista sekä syvällisistä henkilötarinoista, mutta päivän polttavat skuupit ovat tietysti myös mahtavia toteuttaa. Erilaisten ihmisten tapaaminen ja jututtaminen lapsista vanhuksiin ja urheilijoista kulttuurivaikuttajiin ja niin pois päin on ollut työn suola. Tässä työssä kaikki rajat rikkoutuvat. Hieno kesä kyllä.

Turun tapahtumien kommentointi lienee jo tässä kohtaa myöhäistä. Eipä tässä tarvita kuin rohkeutta vastustaa ääriajattelua ja pelon lietsontaa, torjua primitiivireaktioita. Rohkeutta elää ja olla, kuten ennenkin, katsoa ilmiöitä vähän pintaa syvemmältä. Aihetta pohtiville suosittelen Kärpästen herra -nimistä William Goldingin Nobel-palkittua teosta. Muutenkin erinomainen romaani, yksi parhaita.

Niin, parin viime viikon aikana ehdin kuroa kiinni kesän kirjallisuusvajettani muutamalla opuksella. Se hyöty viikon sairaslomasta ainakin on, että se rauhoittaa lukemisen äärelle. 

Liikunnan harrastamisen kannalta tämä kesä on ollut surkeimpia, ellei surkein, vuosiin. Hiukan on juoksua ja kävelyä yritetty säiden ja terveyden salliessa, mutta jospa syksyllä pääsee taas tsemppaamaan. 

Yksi korkeakoulukurssi tuli sentään töiden ohessa suoritettua (hyötypelit) ja muutama uusi ravintola Tampereella tuli tutuksi. Kultani on päässyt kesän aikana terästäytymään kokkailussa, kun en ole siihen jaksanut panostaa. Näin syksyn saapuessa aloittelin taas harrastetta valmistamalla meille Japanista tuttua okonomiyakia eli japanilaista munakasta sekä tosi makoisia kiinalaisia lihapullia (hoisin-kastiketta, valkosipulia, maapähkinämursketta, inkivääriä, soijakastiketta ja chiliä kanajauhelihan seassa, nam). Muutaman kuukauden ajan keittiöliekkini on ollut sammuksissa ja luomukset melkoista kuraa tai perustavaraa, mutta parempaan suuntaan ollaan taas selvästi menossa.

Syksyllä on luvassa mahdollisesti friikkuhommia kirjoittamisen ja media-alan puolella. Se on tosi jees. Kovasti haussa on muuten se unelmien vakituisempi työ. Se on tulevan syksyn ykkösjuttu. Tutkimuspuolelle aion myös panostaa, koska sekin oli erittäin antoisaa puuhaa. Hienoa, jos ja kun tutkimuksestani on ollut hyötyä ja iloa muillekin. Yhteisöllisyys on hieno homma. Sitäkin toivon ehtiväni harjoittaa enemmälti.

Tästä se tosiaan alkaa, syksy opiskeluelämän jälkeen. Aikuiselämän suunnittelu ja toteutus. Totisesti.