”Oot mun nouseva aurinko ja mun ainoa kotimaa…”
Jos joku nainen on seksikäs, niin Paula Vesala. Vähän kuin Suomen Madonna. Mutta parempi, omalla tavallaan.
https://www.youtube.com/embed/7Koqo1UzBxI” width=”560″>
Tää on hauska:
Ja näitähän on vaikka millä mitalla. Hengissä ollaan vielä, kaiken jälkeen. Jaan kokemuksen siitä, että oikein mikään ei enää pelota :
Tavoitteenani on tällä hetkellä, että aprillipäivään mennessä…
1. … graduni on lennähtänyt ohjaajalle.
2. … pari uutta juttua on täysin julkaisuvalmiina.
3. … minulla on kesän ohjelma tiedossa. Olen jo huvikseni alkanut ideoida juttuja tulevalle kesälle…
4. … minulle on selvää, minne jonain sopivana ajankohtana seikkailen juhlistamaan tulevaa maisteriksi valmistumista. (Se kyllä jo on melko varmaa, mutta yksityiskohdat ovat vielä auki.)
5. … olen aloittanut gradua seuraavaa kirjaprojektiani. Olen jo pitkään hahmotellut, mistä alkaisin kirjoittaa kirjaa, sillä niin moni tuttava on julkaissut teoksensa. Gradu on toisaalta vienyt pitkälti kirjoitusvoimavarani, mutta olen jo kauan sitten päättänyt, että jonain päivänä kirjoitan kirjan. Se olisi minulle äärimmäisen luonnollista toimintaa. Nyt minulla olisi myös kerrankin sellainen aihe mielessä, johon ehtisin kaikista muista kiireistä huolimatta paneutua.
Maisteriopintojen aikana ensimmäinen vuosi meni täysin kurssien suorittamiseen, kassatöiden tekemiseen rahoituksen saamiseksi ja loppu aika liikkumiseen, kokkailuun, lepäämiseen ja sosialisointiin. Sitten tuli kesä ja kolme täystyöllistänyttä kuukautta Namibiassa tv-toimittajana ja vaihto-opiskelijana. Niiden jälkeen alkoi tuoreen graduaiheen kanssa painiskelu muutaman yliopistokurssin suorittamisen ohessa. Muutin poikaystävän luo ja lopetin kassahommat hiljalleen suunnitelmani mukaisesti. Kirjoitin juttuja joillekin medioille vapaana toimittajana. Lähdin mukaan erääseen pyöräilymatkailun kehittämishankkeeseen ja tulin hyväksytyksi humanitaarisen journalismin melko stressaavalle kurssille Itä-Afrikan kenttämatkoineen. Sitten vietin muutaman kuukauden jo edelliskesänä parin viikon työrupeaman aikana tutuksi tulleessa Forssan Lehdessä uutistoimittajana. Lähes suoraan Forssasta lennähdimme avokin kanssa pariksi viikoksi Japaniin ensimmäiselle yhteiselle lomamatkalle. Siitä lähtien olen takonut lähes pelkästään gradua. Vasta nyt keväällä gradukausi taukosi Indonesian-matkan ajaksi, ja on aika valmistautua elämään yliopiston jälkeen.
Erinomainen hetki tehdä jälleen uusista unelmista totta.