Naiseus voi olla mitä tahansa… 

Rujoa, meikitöntä, hielle haisevaa. Viimeisen päälle pynttäytynyttä, seksikästä, pinnallista.

Ruokaa laittavaa, toisen huomioivaa. Itsenäistä, seikkailevaa.

Maailmaa parantavaa, inspiroitunutta, inspiroivaa. Itsekästä, kunnianhimoista, uutta luovaa.

Älykästä, argumentoivaa, perusteellista. Hassua, nauravaa, erehtyvää, oppivaa.

Aktiivista, reipasta, toimeen tarttuvaa, pelotonta. Laiskaa, mukavuudenhaluista, toisen seuraa kaipaavaa.

Rakastunutta. Vapaata.

Seurallista, yhteisöllistä, diplomaattista, kilpailevaa. Yksinäistä, pärjäävää, pohdiskelevaa, rauhallista.

Ei tarvitse valita. Se tässä naistenpäivässä on parasta, saa olla oma itsensä. En ole koskaan ennen kokenut oloani näin kokonaiseksi. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineni, virheineni ja onnistumisineni olen tullut hyväksytyksi. Minulta ei odoteta täydellisyyttä, minua rakastetaan kuin toista ihmistä.

Minua ei ole valittu minkään toivelistan kriteereiden perusteella, minuun on sopeuduttu. Ja se on kaikkein parasta, sillä minä olen jonkinlainen organisaatio, jossa kaikki palaset vaikuttavat kaikkeen, ja kun yhtä osiota muuttaa, se tuottaa muutoksia myös muualle. Joten on parempi oppia tuntemaan koko systeemi kuin yksittäisiä osia. Silloin ongelmatilanteet voi paikallistaa ja hoitaa nopeammin ja tehokkaammin. Ja hyvää voi kasvattaa, epäsuotuisaa minimoidaa. Kiinnittää huomiota siihen, mikä on tärkeintä. Unohtaa kaikki turhanpäiväinen ja energiaa syövä.

Ei se ole sen hankalampaa, ja silti se vaatii ensin itsensä tuntemista. Siihen taas voi mennä jokunen vuosi.