Kohtaan hiljaisuuden kassan toisella puolella; tuntuu, ettei asiakas puhu mitään kieltä. Aavistan, mitä kieltä hän puhuisi, mutta en tiedä, miksi juuri hän ei puhu. Hän ei vaikuta ylpeältä. Mietin, kenelle hän puhuu ja mitä hän puhuu. Miten häntä kohdellaan. Kuka häntä kuuntelee ja ymmärtää. Millaisia ennakkoluuloja ja ajatuksia minulla on, ja miksi. Näillä asioilla on merkitystä.

Mietin, miten helppoa on olla ymmärtämättä tai ymmärtää väärin. Miten pienistä palasista kaikki suuret myräkät alkavat. Kaikki paha ja hyvä lähtee ruohojuuritasolta. Yksilöiden välinen viestintä on se perusyksikkö, josta kasvavat kokemukset, asenteet, mielikuvat ja lopulta teot. Jopa yhdestä hymystä tai yhdestä sanasta. Tietysti myös yleisillä käsityksillä, läheisten ajatuksilla, pitkäaikaisella kokemusten karttumisella ja median sanomalla on merkitystä. 

Teen tällä hetkellä opintoja rahoittaakseni töitä kaupan alalla, ja kohokohtia ovat ne, joina asiakas herättää pysyviä muistijälkiä pelkällä olemassaolollaan. Sellaiset hetket ovat harvinaisia joskus jopa pitkissä ihmissuhteissa, joten tuntuu sitä kummemmalta, että ventovieras voi havahduttaa ajattelemaan tärkeitä asioita. Tällaisia kohtaamisia on harvoin, mutta asiakaspalvelutyössä useammin kuin muussa arjessa. Yhtäkkiä tasaisesta virrasta erottuu joku, joka tavalla tai toisella ylittää minun arkeni. Niille kohtaamisille tyypillistä on, että haluaisi esittää kysymyksiä. Normaalissa työarjessani toimittajana esittäisinkin. Toimittajana tosin en välttämättä kohtaisi näitä ihmisiä, sillä minulla ei olisi paljoa aikaa olla tavallinen tallaaja ja ihmetellä maailmaa.

Tein aikoinani kesätöissä kaupunkilehdessä arvosteluja paikallisista ravintoloista. Eräs juuri avattu paikka, jossa kävin toimittajan roolissa, vaikutti aivan mahtavalta: palvelu oli ystävällistä ja ruoka maukasta. Tykästyin paikkaan niin, että myöhemmin vapaa-ajallanikin päätin poiketa ruokailemassa kyseisessä mestassa. Yllätyin, kun kohtelu oli sillä kertaa melko töykeää eikä annos vastannut aiempaa muistikuvaa. Niinpä niin: roolilla on merkitystä. 

Mietin myös suomalaisuutta ja sitä, millaisia me olemme verrattuna muihin. Matkailualalla Espanjassa työskennellessäni suomalaisia vertailtiin muihin pohjoismaalaisiin, ja melko yleinen arvio on se, että olemme kilttejä ja sopeutuvaisia; emme valita, vaikka joskus olisi aihettakin. Ehkä tällainen konsensushakuisuus ja joustavuus on hyväkin asia. Olemme myös aika järkiperusteisia, vaikka myös tunteellisia, jopa melankolisia. Olemme tasapainottelijoita, ja huomaan sen itsessänikin. Olen oikeastaan aika tyytyväinen siihen, millaisia olemme kaikessa epätäydellisyydessämme.

Joskus ja aika usein ulkopuolelta tosiaan näkee parhaiten. Jos moninaisissa rooleissa elämän varrella on jotain omaksunut, niin ainakin sen.

Mikä voisi olla päivän mietelause? Hmm… Ehkä ruotsalaisen, Etiopiassa työkeikalla vangituksi joutuneen freelance-toimittaja Martin Schibbyen viime vuoden lopulla Ruotsin Kalmarissa toteama: ”Be nice. Do no harm.” Siinä ohje pulaan joutuneelle lääkärille, ulkomaantoimittajalle, kriisialuetyöntekijälle ja oikeastaan kelle tahansa.