Mitkä ovat inttiajan mieleenpainuneimmat hetket?

Kun on jutellut sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät, mitä sota on. On ollut ihan käsittämätöntä tajuta, että minun ja meidän varusnaisten kaltaisia naisia on oikeasti palvellut jo 70 vuotta sitten aidossa sotatilanteessa. Puhumatta rintamalla olleista miehistä. Miten vahvoja ja kestäviä hankalissa oloissa luovineet ihmiset ovatkaan vanhoille päiville asti!
Arvostan ihmisiä, jotka säilyttävät virkeytensä ja avoimuutensa kaikenlaista uutta kohtaan vuosien vieriessä eivätkä jää paikoilleen ihmettelemään tai anna ympäristön lannistaa. Olen päässyt tapaamaan todella inspiroivia tyyppejä, mikä on yksi syy siihen, että joskus halusin viestintäalalle. Mikään ei saa muuttamaan omaakin elämää kuin innostavan ja valovoimaisen ihmisen tapaaminen!

Kovat koettelemukset, eli ne leirit ja marssit, joilla tulen varmaankin brassailemaan vielä pitkään sopivissa yhteyksissä. Näistähän olenkin jo jauhanut täällä kiitettävästi.

Yhteishenki ja tekemisen meininki. Jaetut kokemukset.

Yleinen kasarmiarki ja -tavat, varsinkin ensimmäiset puoli vuotta.

”Everestille kiipeäminen” ja siitä juttusarjan tekeminen Ruotuväkeen osaavien kollegoiden kera. Samoin Extreme Run -tapahtumaan osallistuminen inttikaverin seurassa ja yöllinen keikka erikoismiesten harjoitusta seuratessa. Treffiseuran etsiminen varusmiehelle juttumielessä. Matka Kainuuseen. Vierailu Porin prikaatissa. Vain muutamia mainitakseni.

Se, kun on osunut hyvin tauluun tai muuhun maaliin jollakin aseella. Kun homma on hanskassa ja kerrattuna muistissa.

Pojat ja tytöt. Sellaisina kuin ne ovat.

Tietyt hetket vapailla ja lomilla, joita ei vain voi unohtaa. Siis silloin, kun minulla lomilla on väsymykseltä ollut jotain elämää. Suurimmalta osin tarkoitan positiivisia muistoja. Jopa hulvattomia.

Kaikki, mitä tästä on jäänyt käteen, ja mitä on ehtinyt oivaltaa.