TJ 29: Hupenevaa

Tämä menee nyt taas peruskolmekymppisen jorinaksi ja yleishöpinäksi, mutta kuitenkin… Kasarmin Carrie Bradshaw (City Without Sex) on jälleen vauhdissa ja kolumnoi seuraavaa: muista aina nauttia kulloisestakin hetkestä.

Tätä TJ 29 -päivää ei enää muutaman tunnin kuluttua ole. Samoin ei ole sitä hetkeä, kun painoin 50 kiloa ja kerroin kiljuvan festariyleisön edessä bikineihin sonnustautuneena unelmoivani Kilimanjaron valloituksesta ja muistaakseni myös intin käymisestä. Juontaja-misterin ilme oli tuolloin aidosti näkemisen arvoinen ja tokkopa hän uskoi tärähtäneeltä kuulostavan missukan sanoihin. (Luulin itsekin jauhavani shaissea, mutta tässä sitä nyt ollaan. No ei kai, vitsi-vitsi, olin tuolloinkin tosissani.)

Ennen kaikkea, muista nauttia ihmisistä, joiden seurassa kulloinkin olet. Ihmissuhteilla, hyvillä ja erinomaisillakin sellaisilla, on taipumus muuttua samalla, kun me ja elämämme muuttuvat. Kaiken ei ole tarkoituskaan säilyä ikuisesti, harvat asiat säilyvät. Anna kuitenkin itsestäsi aina jotain todellista. Kerro unelmistasi. Auta muita toteuttamaan haaveitaan. Elä hetkessä.

Tee vähän pelottavia juttuja. Tee sitä, mitä itse ihan oikeasti haluat tehdä. Silloin käytännössä sillä, mitä muut ajattelevat ei ole väliä. Ota vastuu omasta elämästäsi. Uskalla luovuttaa tarpeettomaksi käyneestä saadaksesi jotain, mikä tuntuu oikealta.

Se, mitä nyt olet ja missä nyt olet, on ainutlaatuista. Juuri siksi, että se ei ole ikuista, paitsi sinun mielessäsi. Yhtenä päivänä et olekaan hassu missikandidaatti, jolla on kummallisia haaveita, vaan kasarmin epävirallinen mummo, joka on tehnyt aiemmin kaikenlaista hämmentävää. Ja kaikki tämä on ollut erittäin viihdyttävää, antavaa ja täyttä elämää oman aikansa!

Suhteet Oma elämä Syvällistä

TJ 33: Ajattelua ja toimimista laatikon ulkopuolella

Kotiuttamistestejä, lehtijuttujen kirjoittamista ja ensi viikolla matka ulkomaille… Siinä tulevaa ohjelmaa. Tuntuu kuin inttiminä kuoriutuisi päivä päivältä ja salakavalasti yltäni paljastaen yllättävää riehakkuutta, naurua ja huolettoman spontaaneja tekoja. Ehkä jopa letkeyttä, rentoutta ja suoranaista mukavuudenhalua.

Saavuin viime viikolla ensimmäistä kertaa ikinä iltalomilta kasarmille vain muutama hassu minuutti ennen paluuaikamääreen sulkeutumista. Tiesin, että en tulisi myöhästymään, mutta arvasin jo kaverin luo matkatessa, että hilkulle menisi. Halusin vain kovasti päästä näkemään tuttuani ja vähän seikkailla.

Olen kysellyt naisellisilta naisilta neuvoja kaunistautumiseksi armeijan jälkeen. Haluaisin tehdä jotain ennenkuulumatonta. En muista, koska olisin viimeksi ostanut jotain vain kauneuden vuoksi, olen viettänyt pari vuotta suurelta osin melko luonnonlapsena. Kauneustuotteet ovat ehkä pitkälle rahanhukkaa, mutta olisi mukava tuntea olonsa erityisen naiselliseksi. Ei stressiksi asti, kuten joskus nuorempana, mutta omaksi ja vähän muidenkin iloksi. Siviilissä muistan kuitenkin aiemmin nauttineeni huomion saamisesta naisena. En vain osaa sanoa, millainen kauneustuote olisi käytännöllisyyden rajoissa fiksu investointi meikäläisen elämäntyylillä: ripsienpidennykset? Ainakaan koreat kynnet eivät tule kuuloonkaan.

Vaikuttaa siltä, ettei siviiliin kiinni pääseminen tule olemaan ongelmallista. Tämä on todellakin ollut tähän mennessä suurin seikkailuni, ja kuten jo pari vuotta sitten inttiin hakiessani toivoin, olen päässyt kerrankin kunnolla sulautumaan ”reportaasin aiheeseeni”, jos tätä blogiani voi jonkinlaisena reportaasina pitää. Olen lisäksi täynnä uusia ideoita ja intoa toteuttaa niitä.

Maiseman ja perspektiivin vaihtaminen sopivin väliajoin palkitsee yllättävillä tavoilla.

Suhteet Oma elämä Raha