TJ 40: Kohti uutta inttiä!

Elämänmuutos kolkuttelee jälleen ovella. Vain runsas kuukausi ja on taas opeteltava oleminen uusiksi. Oikeastaan tämä on kaikessa haikeudessaan ja ajoittaisessa ahdistavuudessaankin se tyyli elää, josta pidän: aina uusia haasteita. Aina vähän tyhjän päällä. Aina täytyy vähän miettiä seuraavaa siirtoa ja olla valmis toimimaan.

Kasarmin jäätyä taakse käytän pari viikkoa jo etukäteen Euroopan suosikkikohteekseni nimeämässäni maassa. Kyseinen reissu on siinä mielessä jännä, että edessä on pisin lomareissu Euroopassa, jonne suuntaan yksin. Lähdin pari vuotta sitten yksin pidennetylle viikonloppureissulle Färsaarille lähinnä sillä perusteella, että en ollut koskaan kuullut kenenkään käyneen siellä. Tuolla matkalla muun muassa liftaaminen tuli alusta alkaen tutuksi, kun bussit eivät kulkeneetkaan lentokentältä toisessa päässä saaria sijaitsevalle hotellilleni niin myöhään. Suunnittelin reissuni niin, että joka päivälle oli jotakin ohjelmaa eri puolilla saarirykelmää, joten bussiaikataulut ja niiden yhteensovittelu saarelta toiseen siirryttäessä tulivat lopulta melko tutuiksi. Paikalliset ihmisetkin olivat erittäin mukavia ja sain pariin otteeseen autokyydin paikasta toiseen tuntemattomilta.

Tällä erää on jälleen tarkoituksena kierrellä ympäri maata aktiviteettien perässä. Olen yleensä etukäteen lyönyt lukkoon muutaman paikan ja aktiviteetin, jotka kuuluvat to-do-listalleni. Loppuohjelma on joustavampi. Rakastan tällaisia reissuja! Olen aika itsenäinen menijä, vaikka tykkäänkin tutustua uusiin naamoihin, mutta pidän myös selviytymisen ja pienestä pelon tunteesta.

Matkan jälkeen toivon paiskivani hetken verran hommia ja pystyväni viettämään vapaa-aikaa kavereiden kera.

Tämän jälkeen syksyn kolkutellessa aloitan ”seuraavan inttini”. Vietän toisen vuoden metsässä eräillessä kaikenlaisissa oloissa ympäri Suomea ja vähän ulkomaillakin. Opiskelen siis itselleni kakkosammatin ja suuntaan matkailualalle!

Odotan tulevaisuudeltani lisää fyysisiä ja henkisiä haasteita ja sellaista mainiota porukkahenkeä, johon etenkin intissä olen päässyt tutustumaan. Luen edelleen uusia Everestille kiipeämisestä kertoavia kirjoja, ja toivon jossain kohtaa pääseväni osalliseksi vastaavanlaisesta retkikunnasta. Se olisi kyllä kaikkien toiveitteni huipentuma: äärimmäisiä haasteita ja tiimitaistelua yhteisen päämäärän eteen!

Minulla on mielestäni tällä hetkellä paremmat edellytykset ja valmiudet tiiviiseen ryhmätyöskentelyyn ja luottamuksen rakentamiseen kuin koskaan. Suorastaan odotan tulevana syksynä syntyvää ”uutta perhettäni” ja kaikkia siihen liittyviä mahdollisuuksia kasvaa jälleen ihmisenä. Tiedän, että yhtenä päivänä kaikki omaksuttu ja omaksuttava joutuu suureen testiin erittäin vaativissa oloissa.

Olen pohtinut myös, että missä vaiheessa minun on mahdollista yhyttää parisuhde, josta toisinaan haaveilen. Viime vuodet ovat olleet niin kiireisiä, että en ole ehtinyt kunnolla panostaakaan läheisimmän ihmissuhteen rakentamiseen. Ajatusta on jatkuvasti pakko siirtää eikä siinä vasta hetken sinkkuna viihdyttyäni mitään ongelmaa ollutkaan. Olin todella onnellinen itsenäisessä elämässäni. Elin täysillä, kuin vapauteen päässyt villieläin. Pohjimmiltani kaipaan kuitenkin aitoa sielunkumppania, kuten niin moni muukin.

En ole onnistunut ratkaisemaan, miten saisin potentiaalisen partnerin vakuuttumaan siitä, että tällainen reissaaja olisi kannattava sijoitus koko loppuelämän mittakaavassa. Mikään kotihiiri se ukko ei siis saisi olla. Miten kesyttää toinen seikkailija? Ehkä tämä ei loppupeleissä ole niin suuri pulma ja solmu aukeaa viimein kuin itsestään, mutta nyt tämä tietenkin mietityttää.

Kaiken muun olenkin mielessäni lyönyt lukkoon, tai siis tiedän, millaisia asioita haluan ja mihin olen valmis, mitä olen valmis kestämään.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Matkat

Turhia asioita

Hyvä on. Hyvä on. Kaikesta on voitava puhua. Joonas Hytönen, mediapersoona, joka myös takavuosina suoritti intin vanhemmalla iällä, mainitsi tuolloin, että armeija ei tee hyvää ainakaan iäkkään soturin seksielämälle (ja voisin lisätä tähän, että varsinkaan sinkun).

Jep.

Laskeskelin tuossa (se olikin erittäin vaativa tehtävä), kuinka paljon rietastelua vuoden sisälle on mahtunut. Vaikka olisin yksikätinen, voisin sormin laskea, miten monta kertaa olen päätynyt lemmenpuuhiin inttiaikana. Viimeksi, kun elämäni oli näin ”ilotonta”, olin neitsyt. Siitä on kulunut jokunen vuosi. Tähän täytyy kyllä huomauttaa, että en ole mikään ykkösrietastelija muutenkaan, mutta vastakkaisen sukupuolen kanssa flirttailu on kyllä jäänyt hyvin pitkälti.

En ole unohtanut, miltä alaston, tai puolialaston mies näyttää, mutta on hiukan vaikea nähdä niitä muodossa ja marssiessa aromaattisia ja ärsyttäviksi asti äityviä olentoja nimeltä mies jotenkin siinä mielessä kiehtovina vapaa-ajalla. Varsinkaan ensimmäisinä kuukausina en halunnut lomilla kuullakaan miehistä, nähdä miehiä tai haistaa miehiä. Aistia miehiä millään lailla. Kaikki tuutit olivat täynnä miehiä.

Miehiä, miehiä, miehiä. Vielä kerran miehiä. MIEHIÄ, PERKELE!

Tiedän jonkin verran, mitä ne ajattelevat ja miten ne ajattelevat. Yritin olla uskottava niiden silmissä. Yritin olla kuin ne. Tai en yrittänyt, vaan olin sellainen kuin minun määrättiin olevan. Siihen kuuluu turhien asioiden unohtaminen ja sivuuttaminen. Sukupuoli on suurilta osin sellainen asia.

Joskus niitä harmitti, että olen hyvä. Toisinaan taas oli ihan perseestä, että olen niin paska. Että olen neiti, prinsessa. Ja se ei ole mikään kohteliaisuus, se on noloa ja hävettävää. En ajatellut mitään muuta niin paljon kuin miehiä, ja silti tuntui, että ne eivät voi edustaa sitä samaa sukupuolta, jota pidin joskus viehättävänä.

Olen kokenut olevani päivittäisissa tekemisissä kymmenien uusien pikkuveljien, työtovereiden ja herrojen kanssa. Koita siinä sitten muuttaa näkökulmaa jossakin vaiheessa.

Olen luvannut itselleni, että kun lähden palveluksen päätyttyä pikku lomamatkalle, olen ihan reilusti perinteisen naisellinen. En tiedä, olenko, koska kyse on aktiivilomamatkasta eivätkä lomamatkani yleensä ole mitään spa-kylpylä-hemmottelumatkoja, mutta ehkä voisin yrittää kokeilla jotain erilaista. Luultavasti en kokeile.

Luultavasti katson, miten huonetoverien naama hostellissa venähtää, kun heille jossain kohdassa selviää, että tämä suomalainen mimmi on suorittanut asepalveluksen. Todennäköisimmin huonetoverini eivät ehdi nähdä minua kuin vilaukselta, kun viiletän pitkin maata patikoimassa, melomassa ja kiipeilemässä.

Ehkä vislaan rantakadulla jonkun paahtuneen surffarin perään. Mieluummin toisin päin.

Suhteet Seksi Matkat