Heilautan pitkiä suortuvia otsalta olkapäille. Korot kopisevat hiekkaiseen asfalttiin. Joku on ojentanut käteeni naistenpäiväruusun hymyn säestyksellä.

Tämä on lomapäiväni. Hoidan asioita kaupungilla.

Käyn Kelassa. Tiskillä minua palvelee mies, joka puhuttelee minua alkuun kuin olisin noin 20-vuotias tyttönen. Olen ehkä yksi maailman hankalimpia uusia ihmisiä tutustua, koska minusta ei pysty ulkonäön perusteella päättelemään moniakaan asioita oikein.

Pystyn aistimaan tämänkin herran hämmennyksen, kun selviää, että olenkin useita vuosia vanhempi kuin hän kuvitteli, ja suoritan asepalvelusta (pahoittelen hänelle, että näytän parhaillaan vähän gonahtaneelta, mutta hän ei näytä sisäistävän huumoriani), ja jos keskustelisimme pidempään, hänelle selviäisi myös useita muita yllättäviä seikkoja. Tuntuu, ettemme oikein löydä yhteistä aallonpituutta, sillä olen ilmeisesti täysin epäsynkassa olemukseni kanssa. Mietin, että miten ihmeessä tulen selviämään tulevasta siviilielämästä…

Olen pitänyt siitä maailmasta, jossa tuntuu kuin sukupuolia ei olisi. Univormu hävittää sukupuoliroolit, ainakin sellaisina kuin ne muulloin ilmenevät. Minulta odotetaan samoja asioita kuin miehiltä. Tulen kohdelluksi arvoni mukaan. Avaan oven minua korkeampiarvoisille herroille ja tervehdin heitä ensin. Muodossa pojat tuuppivat ja repivät minua yhtä rajusti kuin toisiaan ja kuulen olkapäähäni lämähtävän nyrkin säestyksellä ystävällisen murahduksen: ”V***u, ojenna!” Ja niin, tietenkin se kettuilu naiseudesta. Kun pojille huudetaan tetsatessa ”Munat turpeeseen!”, meille naisille keksitään vastine ”P***ut turpeeseen!” Rivoille marssilauluille kehitetään sukupuolineutraalit tai myös naisille sopivat versiot…

Ja nyt… Siviilimaailmassa, jossa olen avannut nutturani ja vaihtanut maiharit kymmenen sentin korkoihin, kaikki on toisin. Minulle ei ensisijaisesti huudeta, ja jos huudetaan, kyse on sukupuoleni ja nuoren naiseuden vähättelystä. Minusta se tuntuu siviilissä aina pahemmalta kuin intissä. Intissä olet joka tapauksessa intissä, olet tullut hyväksytyksi inttiin, jossa nyt vain satut eroamaan suurimmasta osasta tyyppejä siinä, että sinulla on toisenlainen sisälmys housuissa. Vähän niinkuin joku on pidempi kuin joku toinen, tai ihonväriltään tummempi tai muuta sellaista.

Miksi naisille muuten ylipäätään avataan ovi? Olen armeija-aikana avannut oven miehille monia kertoja ja auttanut kaverille takin päälle. Ihan vain siksi, että se oli heille sillä hetkellä hankalampaa tai se oli minusta kohteliasta.

Tietysti minusta on hienoa, jos treffeillä mies avaa minulle oven eikä itse ryntää joka paikkaan ensimmäisenä. Sehän tarkoittaa, että hän huomioi minut.