Pienirintaisuuden puolustamisesta

Tämä on nyt nähtävästi sijaistoimintoa gradun kirjoittamistuskissa (viime viikolla sain taas kesätauon päätyttyä kymmenen sivua aikaan sekä suunnitelman seuraavien 20 – 30 sivun varalle)… 

Pakko ottaa esille aihe, joka itseä näin naisena mietityttää silloin tällöin. Pienirintaisuus.

Omistan pienet rinnat ja olen aina omistanut, sillä olen myös aina ollut ruumiinrakenteeltani hoikka ja elämäntyyliltäni melkein koko aikuisiän urheilullinen. Niinpä ylimääräistä rasvaakaan ei ole kroppaan juuri etsiytynyt (tietysti kaikilla ei-fitness-kunnossa-olevilla aina vähän on, koska perusnaiselta nyt luontaisesti löytyy vähän enemmän rasvaa suhteessa lihaksiin kuin perusmieheltä). Mietin, että miksi ihmeessä pienistä rinnoista kirjoitetaan kaikkialla kuin kyseessä olisi jotain epämiellyttävää ja poikkeavaa, josta täytyy päästä eroon?

Kuitenkin vaikuttaa siltä, että meitä pienirintaisia on melko lailla, eli asiassa ei ole mitään poikkeuksellista. Mutta jos haluan pitää asiantilaa luonnollisena, positiivisena ja hienona, se ei ainakaan mediakirjoittelua seuraamalla tai siihen yhtymällä onnistu. Esimerkiksi seksikkyys ei näytä helposti yhdistyvän pienirintaisuuteen, ja joka ikinen keskutelu, jota mediassa tai foorumeilla aiheesta käydään keskittyy pienten rintojen ongelmallisuuteen sen sijaan, että kyse olisi ihan tavallisesta ilmiöstä. 

Muun muassa pienirintaisia julkkiksia on hyvin vähän, ja silikoneilla varustustaan korjailleita sitäkin enemmän. Lähes masennuin huomattuani, että pienirintaisuuteen seksikkyyden miellyttävällä itsevarmuudella liittänyt Paris Hilton (joka ei muuten kyllä elämääni hetkauta tai ole mielestäni esikuva-ainesta) on jossain vaiheessa mennyt korjauttamaan etumuksensa. Siinä meni ainut syy vilkuilla, millä lailla hän on korostanut seksikkyyttään. 

Ajattelin, että pienet rinnat olivat hänen brändiään, jotain mikä erotti hänet muusta Hollywoodista ja siitä tyypillisestä ”kun saan kuuluisuutta, korjautan ensimmäisenä tissini” -toimintamallista. Mutta sitten hänkin luovutti ulkoisille, enemmän tai vähemmän kuvitelluille, paineille.

Missään rinnoissa ei siis mielestäni ole vikaa. Silikonit saa tietysti ottaa jokainen aikuinen ihminen, joka näin haluaa toimia. Jos olen joskus asiaa leikilläni pyöritellyt mielessä, olen tullut lopputulokseen, että eiväthän ne ensinnäkään olisi osa minua, toisekseen ne ovat terveysriski, kolmannekseen ne eivät ole ikuiset eli niitä joutuu korjauttamaan ja pohtimaan ja murehtimaan, neljännekseen ne voivat jopa viedä tunnon tai leikkaus voi jotenkin muuten epäonnistua (ja sehän se vasta saisi soimaamaan itseään) ja viidennekseen olisinko tyytyväinen niiden ulkonäköön. Ajatus siitä, että olisin jonkinlainen korjailtava esine, vähän kuin auto, jota lisävarustellaan jollain rakentamiseen liittyvällä materiaalilla itsetyytyväisen lääkärin käsien kautta, on hyvin epämiellyttävä. Ikään kuin en itsekseni riittäisi.

Lopulta, olen erityisesti nuorempana kokenut saavani hyvin paljon positiivista huomiota vastakkaiselta ja samaltakin sukupuolelta ulkonäöllä. Kukaan lukuisista treffikumppaneista ei ole valittanut tisseistäni (ja ihmettelinkin, miten toiset naiset tuntuvat kohtaavan törkimyksiä, jotka todella intiimeissä tilanteissa kehtaavat arvostella naisen kroppaa). Rintojen koolla ei siis ole mitään tekemistä kauneuden ja ei siis varmasti myöskään seksikkyyden kanssa.

Miten on siis mahdollista, että jos haluaisin korostaa nimenomaan kroppani siroutta ja seksikästä pienirintaisuutta, media käskee minun suurinpiirtein hävetä itseäni sen sijaan, että löytäisin vartalotyyppiäni imartelevia vaatteita, kuvia ja keskustelua? Eikö tässä olisi jollekulle yritteliäälle, rohkealle ja persoonalliselle henkilölle markkinarako: seksikkäitä, upeita ja kauniita vaatteita sekä imartelevaa kuvastoa pienirintaisille?

Ja jep, tiedän toki, että pienirintaisille on olemassa sopivia, ihania alusvaatemerkkejä ja -putiikkeja, mutta yleinen rintakeskustelu on vaan niin negatiivista pieniä rintoja kohtaan, että olisi mahtavaa, jos joku lähtisi sitä voimakkaammin kääntämään. Vaikkapa sitten vaateyrittäjänä, joka toisi esille pienirintaisuuden ilosanomaa niille, jotka eivät aio taipua päälle hyökkäävän mediakuvastoarmeijan edessä. IKINÄ.

:)