Sisäinen Nellie Blyni…
Koitti pitkästä aikaa sellainen olo, ettei vapaapäivänään jaksa tehdä mitään kovin kummoista.
Viikonloppuna juhlin sukulaisten ympäröimänä maisteriksi valmistumista (vaikka se tapahtuikin jo kesällä), maanantaina suunnittelin loppuvuoden kuvioitani, siivosin asuntoa ja piipahdin taas suosikkipaikassani kirjastossa, eilen kirjoitin muun muassa loppuun erään seikkailujutun ja naputin meilin espanjaksi (ensimmäistä kertaa moniin vuosiin, vaikka toki olen chattaillyt somessa tuttavien kanssa tässä välilläkin latinalaisperäisellä kielellä). Tänään on siis loistava päivä muutaman työviikon ja jokusen flunssapäivän perään kerätä voimia tuleviin koitoksiin. Yskä minulta ei ole kolme viikkoa sitten iskeneen räkätaudin jälkeen laantunut vieläkään.
Muutaman päivän kuluttua täytän 34 vuotta. Ja elän pitkälti, kuten toivon. Kuluva vuosi on ollut oikein hieno.
Gradu valmistui ja olen siihen edelleen hyvin tyytyväinen. Tällä viikolla otan asiakseni kääntää sen tiivistelmän englanniksi ja laitan aihealueeseen jälleen uutta ajatusta. Tämä on yksi elämän prosessihommia.
Työelämässä olen kulkenut haluttuun suuntaan ja tasapainoillut uuden oppimisen ja tuttujen juttujen välillä. Toiveissa olisi yhä enemmän pysyvyyttä.
Löysin myös oman seikkailullisen yhteisön, jota on ollut ilo olla kehittämässä omalta osaltani. Toivottavasti panoksestani on ollut hyötyä yhteisön jäsenille ja muun muassa juttujeni lukijoille. Haastateltavien ja juttuaiheiden perässä matkaaminen on ollut antoisaa itsellenikin. Pieni (tai vähän isompi) Nellie Bly minussa hymyilee.
Tämän vuoden matkat ovat olleet upeita ja kasvattavia. Samaa odotan jatkolta.
Parisuhde on vain syventynyt entisestään ja kohta on kolmaskin yhteinen vuosi täynnä. Ei harmita yhtään.
Tulevaisuudelle… Soy una loca enamorada de la vida y del mundo (Don’t wish things to be real, make them real)!
Terveisin,
Ikuinen humoristi, kohtalokas tumma nainen ja vähän sellainen surumielinen vaeltajakin etsimässä juuriaan…
https://www.youtube.com/embed/0b_K_-RJxNk” width=”560″>