Sokeriton tammikuu ja pelimuseo
https://www.youtube.com/embed/MvClxgjYJZ4″ width=”560″>
Tämä on niin minä. 🙂
Uuden vuoden lupaus eli sokeriton tammikuu on edennyt toiselle viikolle. Eka herkuton viikonloppu tuntui vaikealta, mutta kivunlievitystä sai onneksi banaani-marja-smoothieista. Niissä oli lisäksi käytetty aineksina maitoa (usein rasvatonta, jota aloin käyttää lihottuani Namibian-vaihdossa puolitoista vuotta sitten viisi kiloa ja laihduttuani seuranneiden viiden kuukauden aikana entisiin mittoihini), toisinaan turkkilaista tai luonnonjogurttia sekä hunajaa. Banaani tosin tuo jo itsessään makeutta mössöön, joten hunajankin olisi voinut jättää pois. Joten vielä on lupaus pitänyt eikä suuhun ole mennyt mitään muuta kuin normaalia ruokaa.
Lähes viikon mittaisen joulusukulointiturneen jälkeen herkkulakko on paikallaan. Glögi- ja valkosuklaa-limekakkujen, kokiksen, laatikoiden, torttujen ja suklaan jälkeen elimistö on pakattu täyteen hiilihydraatteja monen viikon edestä.
Matkailu muistojen Kymenlaaksossa silti avarsi, ja tuli todettua, että Suomen ainut Euromarket toimii yhä Kotkassa (kunnes muuttunee pian Lidliksi), Kuusisen aallonmurtaja on paikallaan ja kauppakeskus Pasaati on hiukan muuttunut viime käynniltä. Kotimatkalla Tampereelle käytiin vielä hiukopalalla entisessä Helsingin-naapurissani, eli Kampin ostoskeskuksessa. Uusi ravintoloiden keskittymä Kortteli tarjosi ainakin maistuvia aasialaisia dumplingeja ja ihanaa mochi-jäätelöä.
Varsinaiset koko vuoden lupaukset olivat: 1) opiskele viikoittain vähintään yksi uusi asia liittyen nykyisen gradun teemoihin (Mitä sitä turhaan luopua viime vuoden tavoista?), 2) löytöretkeile noin kahdesti kuussa kotikaupungissasi ja 3) vaikuta vähintään yhden kiinnostavan yhteisön toimintaan.
Löytöretkeilypuoli alkoi toteutua, kun juhlistimme poikaystävän kanssa kaksivuotistaivalta käymällä uudessa Suomen pelimuseossa. Vapriikki tarjosi monenlaisia elämyksiä tällaiselle muun muassa Commodore 64:n ja lerppujen ihmemaassa seikkailleelle. Saatoin jopa löytää pelin, jota voisin olla kiinnostunut kokeilemaan kotikoneellakin. Pelifanaatikolle ja ihan maallikollekin avartava kokemus nähdä, mistä digitaaliset pelit ovat saaneet alkunsa, millaisia muotoja ne ovat vuosikymmenten vieriessä omaksuneet ja mitä me suomalaiset tai tamperelaiset olemme sillä saralla tuottaneet maailmalle ihan viime vuosinakin. Pääsin muun muassa pelaamaan ensimmäisen eräni Atarin kuuluisaa Pongia, ja kyntämään pitkästä aikaa peltoa Uuno Turhapuron hahmossa. Pitää tietysti kehaista, että avokki sai Speden Spelien nopeuspelistä tulokseksi 211, mikä yllätti hänet itsensäkin.
Vuosi on kerta kaikkiaan alkanut mukavasti. Graduanalyysit etenevät hyvissä fiiliksissä, yhteiselämä kukoistaa (vaikka eikö sen kahden vuoden jälkeen kuulu alkaa hiipua?) ja elämä etenee. Yritän parhaani mukaan olla haalimatta itselleni vapaaehtoishommia, joihin välillä intoudun liiaksi. Kun huomaan maailmassa parannettavaa, lähden herkästi tekemään omaa osaani, mikä on tietysti ookoo, jos on paljon luppoaikaa. Nyt pitää vielä muutama viikko keskittyä nykyiseen ”vapaaehtoisduuniini” eli lopputyöhön.