Tarina yhtäkkisestä terveyshäiriöstä: Kun sattuma puuttuu peliin ja maailma muuttuu keinuvaksi
Huumoria, huumoria… 🙂
Viikko alkoi ennenkuulumattomasti. Heräsin maanantaina normaalisti puoli seitsemältä töihin, mutta yön aikana maailma olikin muuttunut varsin epävakaaksi paikaksi. Silloin tällöin aamuhuimaus on ihan normaalia nopeasti ylös noustessa, mutta nyt jouduin ottamaan seinistä tukea koko matkan ajan vessaan kulkiessa.
Vielä suihkussakin minun piti nojata selkää seinää vasten pysyäkseni varmasti tolpillani. En kyennyt huimaukselta kuivaamaan itseäni, vaan hoipuin huonovointisena ja märkänä sänkyyn ilmoittamaan avomiehelle, etten voi kovin hyvin. Kaikenlainen pään liikuttelu ja käveleminen saivat ympäristön keinumaan ja pyörimään kuin avomerellä. Erityisesti äkkinäiset päänliikkeet tuntuivat pahalta. Ainoastaan selällään makaaminen pysäytti maailmankaikkeuden vinhan karusellin.
Istualleen nouseminen aiheutti pahoinvointikohtauksen, vaikken ollut vielä edes syönyt aamiaista. Säntäsin vessaan kakomaan ilmaa. Nälkä ei ollut, mutta jotainhan sitä pitää syödä, etteivät verensokeritkin vielä laske. Yritin vähän myslejä ja avomies keitti hunajateetä. Kaiken tämän kohtalona oli päätyä samantien vessanpönttöön. Pyöriminen ei lakannut. Päätin lähteä ensiapupäivystykseen.
Näin alkoi tämä hyvin poikkeuksellinen viikkoni. Kaksi ensimmäistä päivää minua lähes taukoamatta huimasi ja pyörrytti sekä ymmärrettävästi myös oksetti. Lääkärit epäilivät sisäkorvan tulehdusta tai muusta syystä johtuvaa tasapainoelimen toimintahäiriötä. Mitään poikkeavaa minulle tehdyistä testeistä ei löytynyt. Päinvastoin, liikunnan harrastaminen näkyi kaikin puolin positiivisina tuloksina esimerkiksi matalan verenpaineen ja hitaan leposykkeen osalta.
Silmien värve esinettä seuratessa ja makuulle käydessä kertoivat tasapainoelimen mahdollisesta virhetoiminnasta. Ilokseni kuulin kuitenkin, ettei vaivalla ole taipumusta uusiutua, vaikka siihen ei ikävä kyllä ole olemassa lääkehoitoa silloin, kun se päälle iskee. Mistä tällainen outo vaiva saa alkunsa? Hyvä kysymys, kellä mistäkin. Itselläni viikonloppuna ehkä liiallisesta auringossa paahtumisesta kummitätiä tavatessa. Huumorintajuinen somekaveri ehdotti ikääntymistä, mikä tietysti voi vaivassa kuin vaivassa olla osasyyllinen.
Olen asteittain toipunut kotona tämän viikon sairaslomalla. Muutama päivä on mennyt pitkälti nukkuessa ja levätessä. En muista, koska olisin viimeksi nukkunut näin paljon. Viikonlopun maisterijuhlatkin siirtyivät lähitulevaisuuteen. Se on tavallaan ihan hyvä juttu, sillä vapaita ja stressittömiä viikonloppuja ei kesässä voi olla liikaa. Paras valmistujaislahja on kuitenkin valmistuminen itse, sen eteen nähty työ ja avautuvat tulevaisuuden mahdollisuudet.
Ehkä tänä viikonloppuna olen jo niin hyvissä voimissa, että jaksan tehdä viimeisen tehtävän hyötypelien peruskurssilla saadakseni siitä viisi opintopistettä Kajaanin ammattikorkeakoululta. Sain kuitenkin viimeisteltyä viime viikolla lainaamani John Irvingin 600-sivuisen Ihmeiden tien ja nyt vuorossa on jälleen yksi Sofi Oksasen teoksista, Norma. Steve Jobsin elämäkertakin on vielä yöpöydällä kesken. San Franciscoon etukäteen hurahtaneena voisin ehkä palata tuonkin teoksen pariin monen kuukauden gradutauon jälkeen. Aloitin Jobsia viime kesän lopulla Forssassa, mutta tuolloin en vielä tiennyt matkaavani lähikuukausina hänen synnyinsijoilleen. Uskoisin, että kaikista Yhdysvaltojen kaupungeista nimenomaan San Francisco kolahtaisi minuun eniten. En tiedä, mutta toivon. Onhan se kuitenkin fantastinen kaupunki maailmankin mittakaavassa.
Yksi on kuitenkin varmaa: arvostan terveyttäni ja kaikkea hyvää, mitä se mahdollistaa. Koska olen perusterve ja huolehtinut hyvinvoinnistani terveillä valinnoilla, monta vaivaa pystyttiin vastaanotolla heti sulkemaan pois. En tupakoi, en käytä juurikaan alkoholia, syön monipuolisesti ja melko terveellisesti, kuntoilen, pidän pääni kunnossa uusilla kokemuksilla ja eri tavoin haastavilla tehtävillä ja tavoitteilla, yritän olla mukava ja hyvä ihminen ja kansalainen ja huolehdin parisuhteestani. Suoraan sanoen, vain onneeni ja sattumaan en voi vaikuttaa. Ja toisaalta voin: tarttumalla mahdollisuuksiin ja tutkimalla kaikkia kiinnostavia polkuja.
Tuore kesäkuva yhdeltä niistä ainoista mekkopäivistä. Tänä kesänä en ole muuten juurikaan käyttänyt meikkiä! Kevyt päivetys on paras mahdollinen ehostus (ja toki sitä aurinkovoidettakin on viisasta sivellä iholle).