TJ 6: Vasta alkua

Toimituksen ovi sulkeutui perässä viimeisenä työpäivänä sukellettuani viileään tihkusateeseen. Seuraava viikko vietetään kasarmilla varuspalautusten ja oheistoiminnan merkeissä. Täytyykin muistaa ottaa siviilivaatteet mukaan varuskuntaan!

Ampumataitotestipäiväni tässä eräs aamu alkoi jo niin ”ruusuisissa merkeissä”, että lopputulos ei päätä huimannut. Toivoisin voivani uusia tuon epäonnen päivän ja vaihtaa sen vaikka siihen kauniiseen talviseen aamuun, jolloin kaikki tutut tyypit yhdessä kävimme ampumaradalla ja kaikki meni osaltani putkeen. Muuten viimeiset päivät ovatkin olleet ihan hyviä.

En osaa vielä sanoa, että oloni olisi kovin haikea. Omituinen se kyllä on ja hiukan jännittynyt. Vähän samalla tavalla kuin silloin, kun astuin alokasbussin kyytiin 9.7.2012. En muista, koska olisin sitä ennen jännittänyt samalla tavalla. Olin vähällä kääntyä kannoillani, mutta muutama eteenpäin otettu askel helpotti. Näinhän se yleensä menee: kun tekee eniten mieli luovuttaa, kannattaa vain jatkaa. Siitä lähtien vain mentiin ja tehtiin paljon uusia asioita.

Erotuksena moniin muihin kokemuksiin elämässä armeija on asia, joka ei pääty, vaikka palvelus loppuu. Reservissä voi muun muassa vaikuttaa sodan ajan sijoitukseensa eikä kannata katkaista yhteyksiä ihmisiin, joihin on palveluksen kuluessa tutustunut. Niin sitä taidetaan sanoa, että varsinainen inttihän alkaa vasta reserviin siirryttäessä, tai siellä on mahdollisuus harjaannuttaa itseään perusteet saatuaan ja omat lähtökohdat ja rajat palveluksen kuluessa selvitettyään.

Ei ollut yhtään hullumpi reissu eikä kaduta, että tuli lähdettyä. Tämä ei ole mikään loppu. Tämä on uuden alku.