TJ 74: Arvokasta kokemusta

Intti on ollut minulle naisena ja ihmisenä yksi elämäni tärkeimpiä ja uskoisin jo tässä vaiheessa, että jollain tavalla määrääviä kokemuksia ja kouluja. Tosin ilman aiempaa elämänkokemusta se ei olisi yksin riittänyt. Ties millaiseksi polkuni olisi muodostunut, jos olisin lähtenyt harmaisiin alkuperäisen suunnitelmani mukaan heti lukion päätyttyä. Sitä ei pysty kuin arvailemaan. On kuitenkin vaikea uskoa, että yksikään nainen, joka päättää armeijan käydä, tulisi sitä katumaan, vaikka se ei helpolta aina tuntuisikaan.

En tiedä, kertooko asepalveluksen suorittaminen minusta jotain ihmisenä. Ehkä nykyisin, kun miestenkin on helpohkoa saada vapautus palveluksesta, intin suorittaminen kertoo yksilöstä jotain. Siitä en ole varma, että mitä.

Itsearvostukseni on ainakin kokenut intissä nousun. On vaikeampi välittää muiden itseen kohdistuvista mielipiteistä, kun kuitenkin itse tietää, mitä on tehnyt ja kuka on. Jos ei ole ihan helpoimman kaavan kautta edennyt, niin pakkohan sitä on olla tyytyväinen. Kuinka moni onkaan maannut sohvalla sipsejä mussuttamassa sen puoli vuotta, jonka itse vietin metsissä? Paraikaa kuluva puolivuotinen on myös tuonut mukanaan paljon uutta. Pidin tämän ajanjakson kirkkaana tavoitteena mielessä, kun korvessa ketutti tai palelsi.

Olen ehkä liian monta kertaa alle 30-vuotiaana ollut turhan kiltti. Sellainen hyvä tyttö, joka haluaa kaikissa olosuhteissa näyttää pärjäävänsä ja tekee enemmänkin kuin vaaditaan. Onhan se monet kerrat tuonut mukanaan onnistumisia ja vaivat on palkittukin, mutta en ole aina arvostanut itseäni riittävästi. Se on varmaan nykyisin turhan monen ongelma. Ja sen ansiosta olen toisinaan ollut tyytymätön ja onneton elämässäni. Sitä on ehkä ollut vaikea ulkopuolisen havaita, koska jaksamiseni ja optimistisuuteni ovat hyvällä tasolla hankalissakin oloissa. En luovuta helposti.

Toivon tulevaisuudessa voivani käyttää tätä jaksamista entistä paremmin ponnisteluissa sellaisten arvojen ja päämäärien toteuttamiseksi, joihin itse uskon ja jotka ovat minulle aidosti tärkeitä. Ja toivon, että itsearvostukseni estää minua joutumasta tilanteisiin, joissa olen oikeasti sisäisesti tyytymätön.

Tietynlainen turha epävarmuus on saanut minut todistelemaan itselleni ja muille kelpaavuuttani tavoilla, jotka ovat olleet minulle osittain haitallisia. Moni muu tosin on peitellyt epävarmuuksiaan paljon haitallisemmilla ja yhteiskunnassa epähyväksyttävillä tavoilla. Minä olen lähinnä hakenut meriittejä.

Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja virheiden kautta oppii aina uutta. On hienoa saavuttaa ulkoisesti merkittäviä asioita, mutta on myös kuunneltava sisintään. Arvostetaanko minua aidosti omana itsenäni? Vai onko tärkeää vain se, miltä kaikki näyttää ulospäin?

En kuitenkaan kadu mitään ja arvostan kaikkia kokemuksiani, ja varsinkin kohtaamiani ihmisiä. Elämä on seikkailu.