Turhia asioita
Hyvä on. Hyvä on. Kaikesta on voitava puhua. Joonas Hytönen, mediapersoona, joka myös takavuosina suoritti intin vanhemmalla iällä, mainitsi tuolloin, että armeija ei tee hyvää ainakaan iäkkään soturin seksielämälle (ja voisin lisätä tähän, että varsinkaan sinkun).
Jep.
Laskeskelin tuossa (se olikin erittäin vaativa tehtävä), kuinka paljon rietastelua vuoden sisälle on mahtunut. Vaikka olisin yksikätinen, voisin sormin laskea, miten monta kertaa olen päätynyt lemmenpuuhiin inttiaikana. Viimeksi, kun elämäni oli näin ”ilotonta”, olin neitsyt. Siitä on kulunut jokunen vuosi. Tähän täytyy kyllä huomauttaa, että en ole mikään ykkösrietastelija muutenkaan, mutta vastakkaisen sukupuolen kanssa flirttailu on kyllä jäänyt hyvin pitkälti.
En ole unohtanut, miltä alaston, tai puolialaston mies näyttää, mutta on hiukan vaikea nähdä niitä muodossa ja marssiessa aromaattisia ja ärsyttäviksi asti äityviä olentoja nimeltä mies jotenkin siinä mielessä kiehtovina vapaa-ajalla. Varsinkaan ensimmäisinä kuukausina en halunnut lomilla kuullakaan miehistä, nähdä miehiä tai haistaa miehiä. Aistia miehiä millään lailla. Kaikki tuutit olivat täynnä miehiä.
Miehiä, miehiä, miehiä. Vielä kerran miehiä. MIEHIÄ, PERKELE!
Tiedän jonkin verran, mitä ne ajattelevat ja miten ne ajattelevat. Yritin olla uskottava niiden silmissä. Yritin olla kuin ne. Tai en yrittänyt, vaan olin sellainen kuin minun määrättiin olevan. Siihen kuuluu turhien asioiden unohtaminen ja sivuuttaminen. Sukupuoli on suurilta osin sellainen asia.
Joskus niitä harmitti, että olen hyvä. Toisinaan taas oli ihan perseestä, että olen niin paska. Että olen neiti, prinsessa. Ja se ei ole mikään kohteliaisuus, se on noloa ja hävettävää. En ajatellut mitään muuta niin paljon kuin miehiä, ja silti tuntui, että ne eivät voi edustaa sitä samaa sukupuolta, jota pidin joskus viehättävänä.
Olen kokenut olevani päivittäisissa tekemisissä kymmenien uusien pikkuveljien, työtovereiden ja herrojen kanssa. Koita siinä sitten muuttaa näkökulmaa jossakin vaiheessa.
Olen luvannut itselleni, että kun lähden palveluksen päätyttyä pikku lomamatkalle, olen ihan reilusti perinteisen naisellinen. En tiedä, olenko, koska kyse on aktiivilomamatkasta eivätkä lomamatkani yleensä ole mitään spa-kylpylä-hemmottelumatkoja, mutta ehkä voisin yrittää kokeilla jotain erilaista. Luultavasti en kokeile.
Luultavasti katson, miten huonetoverien naama hostellissa venähtää, kun heille jossain kohdassa selviää, että tämä suomalainen mimmi on suorittanut asepalveluksen. Todennäköisimmin huonetoverini eivät ehdi nähdä minua kuin vilaukselta, kun viiletän pitkin maata patikoimassa, melomassa ja kiipeilemässä.
Ehkä vislaan rantakadulla jonkun paahtuneen surffarin perään. Mieluummin toisin päin.