Valoa koronakevääseen: uusia töitä ja sivukeikkoja
Kevätkuva meikästä neljän vuoden takaa, ennen koronaa, avioliittoa ja lasta.
Jes, oman alan töitä löytyi!
Aktiivinen töiden etsintä kannatti. Olen tästä hyvin iloinen.
Poika on pian puolitoistavuotias reipas jässikkä. Osaa jo tanssia, syödä kohtuullisen itsenäisesti jopa melko siististikin, käyttää oikeaoppisesti kodinkoneiden, kuten tiski- ja pyykkikoneen, säätönappeja, järjestää esineet jonoon, riviin (ja nukkumaan), leikkiä alkeellisia roolileikkejä, kasata palikoita, pukea pipon päähän ja niin edelleen.
Yksi erikoinen piirre pienen lapsen kanssa elämisessä on se, että ihminen kasvaa alkuaikoina niin kamalalla rytinällä. Muutaman viikon tai kuukauden välein saa totutella ”uuteen poikaan”, joka on korvannut sen pienemmän ja kehittymättömämmän version itsestään. Se on hassua. Aikuiset kehittyvät ja muuttuvat hyvin maltillisesti ja hitaasti, mutta lapsi on jo lyhyen ajan kuluttua kuin toinen ihminen. Sitä vauvelia, joka meillä kuvien ja videoiden sekä hatarien muistikuvien perusteella oli, ei enää ole. Nyt on vauhdikas ja määrätietoinen taapero.
Koko perhe on sairastellut useaan otteeseen pojun päiväkodin alkamisen jälkeen, mutta tähän jo varauduttiinkin. Ja tämä oli yksi syy sille, miksi halusin aloittaa päiväkodin jo ennen töiden löytymistä. Kaikki meistä kaipaavat tottumista päiväkotielämään.
Romaanikäsis on ollut reilun kuukauden verran lepäämässä. Odottelen vielä kommentteja parilta koelukijalta, luen taustamateriaaleja ja sulattelen jo yhdeltä koelukijalta saamiani muutosehdotuksia sekä taustatyön ja itsetutkiskelun nostattamia ajatuksia. Muutoksia ja parannuksia on luvassa, joko nyt keväällä tai myöhemmin.
Aloitin viime kuun lopulla myös koelukemaan ja analysoimaan tuntemattomien romaanikäsikirjoituksia. Pääni oli hajota pojan kanssa kipeänä kotona keskellä koronarajoitusten muodostamia esteitä juuri millekään sosiaaliselle kontaktille tai menolle… Niinpä sain idean, jossa yhdistyivät sosiaalisen stimulaation ja verkostoitumisen tarve, ammatillinen kiinnostus ja aivojen vaivaaminen sopivalla tekemisellä.
Jo yli kymmenen kirjoitusta on saanut minulta perusteellisen ja kokonaisvaltaisen perkuun. Mielekästä ja mielenkiintoista puuhaa. Pääsee toisten päiden sisälle ja keskelle erilaisia luovia prosesseja.
Kirjoittajilta saamani palaute on ollut pääosin hyvin kiittävää: he ovat päässeet yli luovuusjumeista ja saaneet perspektiiviä töihinsä. Jokunen on pahoittanut mieltään, mutta edelleen valtaosa on siitä huolimatta ollut kiitollisia ja kyennyt käsittelemään palautteen herättämiä tunteita kypsästi.
Tänään haen itse asiassa kukkakaupasta yhden koeluettavan kustantaman kukkalähetyksen itselleni, ja puskaradio toimii jo, joten rahallisia keikkojakin on tarjottu. Mainiota! Olen onnellinen!
Aloitin myös rikosoikeuden perusteet Helsingin avoimessa yliopistossa. Ensimmäisessä oikiksen tentissäni meni oikein peräti seitsemän vastausta kymmenestä. Tentissä saa miinuspisteitä vääristä vastauksista, joten seitsemän oikein tarkoittaa todellisuudessa tulosta 4/10… Reput siis tuli. Haastava ala. Täytynee yrittää uudestaan vielä kerran tai pari, jotka tentin saa uusia ennen lopullista tulosta.
Eipä sen kummempaa tällä kertaa. Katsotaan, viettääkö äiti pääsiäisenä ensimmäistä kertaa viikonlopun ilman miestä ja poikaa. :)