Valoa pöheikköön

Sokerittomuus on ohi ja olen todennut ansaitsevani viikonloppuna herkkuja. Toisaalta jo se, että huomaa oman gradun perkeleensä olevan juuri sitä, mitä maailmalla viime kuukausina alan tutkimuksessa on haettu, palkitsee. En olekaan tätä viidakkoa machetella raivatessani niin pölvästi kuin kuvittelin. Vastauksia kysymyksiini ilmaantui juuri, kun luulin olevani eksyksissä.

Eri suunnista näyttää lähestyvän samaa pöheikköä raivaavaa porukkaa, jotka janoavat sitä valoisaa aukeaa, jolla tiedon lähettiläät kohtaavat. Päivän opetus lienee se, että kannattaa luottaa intuitioon ja ajatella positiivisesti. Jos se tuntuu oikealta ja tärkeältä, se yleensä on sitä. Jos ei muuten, niin vähintään itselle. Joskus muillekin.

Tuntuu kuitenkin ihan uskomattomalta, että jotkut muut ihmiset ovat samoihin aikoihin havahtuneet tutkimaan ihan samaa ilmiötä, vaikka konkreettinen kohde onkin hieman eri. Ja päätyneet samankaltaisiin lopputuloksiin. Se tuntuu ihanalta. Vaikka, kuten jokainen tietää, tietynlaiset olosuhteet ja kehityskulut maailmassa johtavat samanlaisiin ideoihin eri puolilla palloa. Ympärilläni ei kuitenkaan ole muita, jotka olisivat graduni aiheista erityisen kiinnostuneita, joten tietysti tuntuu mahtavalta, että on itse keksinyt jotain, mikä tulee mieleen tietynlaisen globaalin yhteisön sisällä vaikuttaville yksilöille.

Jatkan harjoituksia vähemmän urpoksi itseni kokevana.