Voiko rakkaus mennä hukkaan? (Elämäni kaunein ystävänpäiväpostaus)
Ystävänpäivän kunniaksi haluan kumota myytin: ei pidä paikkaansa, että rakkaus johtaisi joskus harhaan. Toista käsitystä tahdon vahvistaa: rakkaudella ja intohimolla on aina merkitystä, sillä viime kädessä ne muokkaavat sinua ja kauttasi jopa koko maailmaa.
Jostain syystä eilen nukkumaan mennessä tulin käsitelleeksi mielessäni iltalukemisen välissä rakkautta. Tai itse asiassa kaikenlaisia kokemuksia ja ajatuksia, joita olen viime aikoina käynyt läpi.
Menetin kesällä läheisen isoäitini ollessani kaukana poissa. Nyt isoisäni on käynyt läpi terveyteen liittyvän operaation. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat hetkellisesti rohkaisseet minua ihmisenä, on häipynyt kannat kopisten historian havinaan. Maailman ja ihmisen muuttamiseen tarvitaan lopulta hetki.
Olen matkustanut ja saanut sitä kautta ihan uudenlaisia ajatuksia. Tavannut äärimmäisen karismaattisia ihmisiä, jotka ovat inspiroineet minua muuttamaan maailmaa minulle luontaisilla tavoilla. Ymmärtänyt jotain epäoikeidenmukaisuudesta ja siitä, miten vaikeaa on yksinkertaistaa monimutkaisia ilmiöitä. Kertonut Afrikassa, että meillä ei ole merkittävissä määrin rasismia ja yllättynyt kotiin palatessa.
Miettinyt, mitä arvoa on ystävyydellä tai rakkaudella, joka loppuu. Pohtinut, mitä merkitystä on paikoilla, joissa on hetken todella onnellinen. Ollut iloinen ystävyyksistä, jotka ovat vuosien varrella kestäneet erilaisuuden. Nähnyt, miten ystävien elämä on saanut uuden sävyn lapsen tulon myötä.
Saanut käteen testitulokset omasta työpersoonasta ja samalla varmuutta siitä, että minä todellakin olen tällainen: superanalyyttinen, järjestelmällinen, paineen alla tehokkaasti toimiva, tuloshakuinen, laatua arvostava, herkkä ja varauksellinen, mutta eloisa.
Ajatusteni kulku meni näin, ja tämä ”runo” tosiaan sisältää elementtejä kaikesta edellä mainitusta:
”Jos kerran vanhempiesi kautta tulit Keski-Aasiasta, miksi haluaisit matkustaa takaisin historiaasi?
Onko tarpeellista palata sinne, mistä tuli? Olen joskus matkustanut takaisin sinne, mistä kerran tulin pois, ja se oli masentavaa. Se ei ollut se paikka, jonka jätin taakseni. En ollut sama ihminen, kukaan ei ollut sama.
Elämä jatkuu.
Päivät eivät koskaan jatku sellaisina kuin ne tänään ovat. Tästä samasta syystä tahdon olla kanssasi aina, jotta huomisen maailmassa tuntisit minut sellaisena kuin olen.
Joistain ihmisistä täytyy päästää irti, jotta voitte molemmat kehittyä, ettekä tukahduta toisianne. Mutta kuitenkin, oli sen arvoista kertoa heille, mitä ajattelet ja jakaa elämääsi heidän kanssaan. Jos rakastat jotakuta, sano se. Vaikka et koskaan saisi sitä takaisin. Ehkä kuitenkin vaikutit enemmän kuin aavistit tai kukaan silloin osasi aavistaa. Ja jos sinusta tuntuu, että sinun on muutettava maailmaa, tee se. Ilman rakkautta, intohimoa ja rohkeutta mikään ei ole sen arvoista.
Minusta tuntuu, että vasta hiljattain ymmärsin kaiken. Ilman menneisyyttä en arvostaisi sinua, kuten nyt arvostan. Sen arvokkaan asian menneet ovat opettaneet, arvostamaan arvokkaita asioita. Uskomatonta, mutta uskon tajunneeni kaiken. Yhtäkkiä tiedän paikkani. Yllättäen tiedän, mitä rakkaus on.
Paluuta ei ole.”