Vuosi 2016 lähestyy maaliviivaa
Erilainen vuosi alkaa taas olla täysi.
Aloitin viime viikonloppuna gradun analyysiosuutta, ja ajattelin tehdä sen nyt hyvin pitkälle valmiiksi ja katsoa sitten koko paketin kuntoon ensi vuonna.
Niin, tosiaan…
Vuoteen on mahtunut tosi hienoja juttuja:
1. Oman alan työtä uutistoimittajana. Voisiko olla paljoa kiitollisempi, sillä tämä oli juuri sitä, mitä halusinkin.
2. Matkailua Afrikassa ja Aasiassa, joista varsinkin ensin mainittu oli hyvin tärkeä kokemus. En osaa nähdä matkailua sinänsä enää juttuna. En osaa katsoa nähtävyyksiä, enemmän se todellisuus siellä kaiken takana kiinnostaa. Ja näin se on itse asiassa aina ollutkin. Enemmän erilaiset ihmiset ja toisenlainen arki virkistävät päänuppia kuin pelkät kauneimmat maisemat. Jos niitä katselee, niin sekin tuntuu parhaalta, jos on ensin vähän joutunut hikoilemaan päästäkseen paraatipaikalle.
3. Gradu pitäisi laittaa varmaan ykkös- tai kakkossijalle, mutta nyt ei jaella yhteispalleja. Kyllähän tämä yksinäinen puurtaminen myös välillä väsyttää, minkä takia päädyin kai änkemään lopputyön vasta kolmossijalle. Aina ei siis osaa arvostaa mökkihöperöksi ajavaa tuotosta, mutta tämä on kaunis työ. Kaunis työ kauniista ja rumasta aiheesta.
Tämä prosessi kaikkine vaiheineen on opettanut jo nyt minulle paljon. Eiköhän tämä ole parasta, mitä yliopisto antaa jatkoa ajatellen. Ja olen pitänyt kynsin hampain siitä kiinni, että tämä on minun näköiseni työ melko vaativasta aiheesta toteutukseen asti. Eipä sitä muita varten opiskella, mutta toivon, että työstäni on iloa myös muille. Suurin osa lähdemateriaalistani on englanniksi, mikä on tuonut mukavaa lisähaastetta hommaan, jos sen niin tahtoo ottaa. Ehkä tämä työ jopa todella kertoo, millainen tyyppi kaikkineni olen.
4. Kohta tulee täyteen kaksi vuotta ihmisen kanssa, jota jaksaa useiden sinkkuvuosien jälkeen katsella pidempään. Tämäkin olisi ansainnut ykkössijan, sillä tällaista ei tosiaankaan ihan aina tapahdu. Suosittelen kaikille itsenäisiä vuosia ennen vakiintumista. Tuntuu helpommalta, kun ei kaivele, että olisiko pitänyt tehdä sitä sun tätä, kun ei tarvinnut miettiä ketään muuta. Eihän se elämä tähänkään lopu. Päinvastoin: kun tuntee itsensä, pystyy elämään omaakin elämää ilman, että irtiotto on heti uhka suhteen jatkuvuudelle.
Olemme molemmat reissanneet suhteen aikana eri puolilla maailmaa ja se on vain rikastanut elämää, eikä missään vaiheessa ole tuntunut siltä, ettei toiseen voisi luottaa. Muistan aina, miten kirjoittelimme toisillemme chatti-viestejä, kun minä olin kolme kuukautta Namibiassa ja hän lomaili Japanissa… Voiko välimatka juuri pidemmäksi kasvaa?
Mutta niin vain halu vaihtaa päivittäisiä kuulumisia jatkui niiden kuukausien ajan ja lentokentällä kohdatessa tuntui kuin ei oltaisi erossa oltukaan. Sellaista se on, kun kaksi avomielistä introverttia kohtaa. On kiva katsella maailmaa, mutta sitten on tosi mukava voida jakaa syvimmät ajatukset jonkun tutun ja turvallisen kanssa. Tähän meidän suhteemme perustuukin. Eikä maailmassa ole toista ihmistä, jonka hymy paljastaa ne samat asiat. Se on kaunein hymy, jonka tiedän, ja se tuntuu olevan loppumaton. Sinä päivänä, kun hän ei hymyile, maailma lakkaa pyörimästä. Kyllä, olen riippuvainen hänen hymystään…
Tässä ne olivat, tämän vuoden tärkeimmät palikat. Ensi vuonna voisin jo luopua gradusta, ja tarvittaessa matkailusta. Työ ja ihmissuhteet ovat prioriteettilistalla korkealla lähitulevaisuudessakin. Erityisesti työt, sillä nyt olisi se unelmatyö haussa. Tällä hetkellä toisella tässä taloudessa on vakituinen unelmaduuni, ja olisi täydellistä, jos me kummatkin olisimme pian samassa tilanteessa. Sitä odotan tosi kovasti: unelmanuoruuden perään unelmamies ja unelmatyö. Viime vuonna oli vähän enemmän liikunnallisia suorituksia listalla, nyt olen vain ylläpitänyt peruskuntoa, mutta eiköhän vuonna 2017 taas päästä vähän mittelöitsemäänkin juoksu- tai kiipeilypuolella.
—-
Ja sitten vielä tämä nainen, jonka konsertti aikoinaan Espanjassa asuessani oli yksi suurimmista täyttyneistä unelmistani 24-vuotiaana… Tämän nähtyäni muistin taas, miksi hän on niin paljon parempi kuin muut. Olen aina löytänyt voimaa tämän naisen sanoista, vaikka en osaakaan ihannoida ketään kritiikittä. En olisi uskaltanut tehdä kaikkia tekemiäni juttuja, jos en olisi uskonut, että on ookoo olla kaikkea sitä, mitä sattuu olemaan. Vaikeaahan se on ja pelottavaa silti, mutta maailmassa joku nainen on menestynyt olemalla ”oma itsensä”. Ensi vuodelle(kin)! :) WE CAN, WE SHOULD, WE MUST. And F### the rest.