Vuosi 2019
Vuoden resepti: Olenkohan mitään uutta kokeillut tänä vuonna valmistaa? Epäilen. Ensi vuonna taas, nyt kun makuaistini on taas ennallaan. Luvassa on perhekokkailuja.
Vuoden ravintolakokemus: Ainakin Oodles of Noodles (Planeterra-hyväntekeväisyysprojekti) Vietnamin Hoi Anissa ja vastaavanlainen harjoitusravintola (taisi olla) New Hope Kambodzan Siem Reapissa. Paikallisia makuja ja kulttuuria ja nuorten tukemista urallaan. Fazerin lounasravintola Alma-talolla on myös ollut todella kätevä minulle ja ex-mahamajailijalleni.
Vuoden paras leffa: Leffan sijaan sanoisin, että Black Mirror -sarjan San Junipero -episodi. Itken aina katsoessani sen.
Vuoden sarja: Black Mirror, mutta ei viimeisin tuotantokausi. Siinä alkoivat ideat loppua tekijöiltä.
Vuoden kirja: On luettu Eeva Kilpeä, Arto Paasilinnaa, Miguel Cervantesia, George Orwellia, John Irvingiä, Alice Munroa… Kaisa-Maria Töllin Häiriö – Nainen intissä oli kiinnostava ja hyvä oivallus kaverilta lahjaksi. Lisäksi Sisko Savonlahden Ehkä ensi kesänä kaikki muuttuu, Michelle Obaman elämäkerta, Yuval Noah Hararin Sapiens ja Pajtim Statovcin Bolla.
Vuoden musiikkikappale: Raskaana ollessa Elton Johnin Your Song, Ya igrayu na garmoshke (Minä soitan harmonikkaa venäjäksi) ja Alfred J. Kwakin tunnusbiisi.
Vuoden uusi kokemus: Oman perheen aloittaminen. Lisäksi uudenlaiset työtehtävät, uusi elinympäristö ja Kaakkois-Aasia aikuisella ryhmämatkalla.
Vuoden isoin oppi: Jokainen tulee äidiksi tavallaan. Se ei ole suoritus tai kilpalaji. Ja sitä arvostetaan liian vähän.
Vuoden pelottavin kokemus: Raskauteen liittyneet (onneksi turhat) huolet.
Vuoden vaatekappale: Raskaushousut, tukivyö ja imetysliivit.
Vuoden liikunnallinen saavutus: Uuvuttavasta raskaudesta sekä pitkästä synnytyksestä ja ponnistusvaiheesta ja kivuliaasta lapsivuodeajasta selviäminen. Kovin fyysinen saavutus ikinä. Muuten en ole ensimmäistä kertaa vuosiin liikkunut melkein vuoteen. Se on ollut hyvä ja huono asia, sillä en ole rasittanut itseäni flunssakierteen partaalle, mutta toisaalta myös kuntoni on varmasti rapistunut.
Vuoden paras hetki: Plussatesti, ponnistusvaiheen aloitus ja lapsen saapuminen maailmaan. Myös häät maailman parhaan kumppanin vierellä ja odotettu muutto Espooseen, kiinnostavat uudet ja vanhat työtehtävät. Voisi kuvitella, että se olisi ollut vallan kamalaa, mutta sain raskauspahoinvoinnista töissä lisäenergiaa. Vanhoissa toimittajan hommissa koin itseni parin vuoden jälkeen viimein konkariksi, mikä oli ihanaa, ja suhasin Pirkanmaalla ympäri kyliä juttukeikoilla, vaikka välillä jouduin käymään vessassa antamassa ylen. Samalla aloitin Helsingissä editointipuolen töitä uusissa kuvioissa, mikä jännitti raskausoireiden takia tuplasti enemmän. Keväällä myös yövyin työkeikkojen aikana kaverilla ja sukulaisella pk-seudulla eikä olo yökylässäkään ollut niin hehkeä: ruokahalu oli olematon ja kaverin pieni lapsikin järkyttyi vessasta kaikuneista oksenteluäänistäni. Muistan ne iänikuiset smoothiet, hedelmäpalat ja välipalapatukat sekä proteiinijogurtit, joilla keväällä elin töissä. Minulle oli tärkeää työskennellä raskaana ollessa mahdollisimman loppuun asti, sillä en ensinnäkään viihdy kotona ja toisekseen, olen aina ajatellut olevani työssä käyvä ja töistään nauttiva äiti. Lapsenkin on hyvä oppia, että kumpi vain vanhempi voi käydä töissä ja työt on kiva juttu. Vanhoissa työtehtävissä rakastin yhteisön ja eri yleisöjen palvelemista journalististen perinteiden mukaan, eli tärkeän tiedon ja kiinnostavien tarinoiden välittämistä, yhteisölle tärkeiden kysymysten esittämistä ja vastausten selvittämistä politiikasta talouteen, kulttuuriin ja urheiluun sekä henkilötarinoihin. Tapasin kiinnostavia ihmisiä aktivisteista poliitikoihin, valtakunnallisista korporaatioiden johtohenkilöistä urheilijoihin, vanhuksista nuorisovaikuttajiin. Uusissa työtehtävissä kiehtoi laajempi talousmaailma ja sen erilaisten puolien hahmottaminen sekä tietysti lehdenteko uudesta näkökulmasta. On kiehtovaa työntää itseään aina epämukavuusalueille ja katsoa, miten pitkälle venyy ja mitä siitä seuraa. Kaikkein antoisinta oli reportaasien taittaminen ja sisältöjen oikoluku sekä faktojen kalastelu ja tarkistus. Luova tekeminen ja sisällöt ovat aina minulle tärkeitä.
Vuoden moka: Tämä vuosi on mennyt melko nappiin, toistaiseksi.
Vuoden huono tapa: Hiilihydraatit raskauden alussa.
Uuden vuoden lupaus: Yritän tehdä paljon asioita, jotka tuovat merkitystä ja onnellisuutta elämään. Aion toteuttaa lapsuuden unelmani ja kirjoittajalle semipakollisen transformaation kirjailijaksi ryhtymisestä, karistan raskauskilot urheilemalla, jatkan töissä käyvän äidin taivalta enkä yritä olla täydellinen äiti ja vaimo, ainoastaan rakastava.