Miona Iisa Adessan Ristiäiset

Ristiäiset vietetty! Ihana päivä takana.

Lauantai iltana päätin, etten mene nukkumaan ennenkuin kämppä on siisti. Siihen vierähti taas tovi vaikka juuri oltiin muka siivottu. En ole ikinä elämässäni tavannut yhtä nopeasti sotkevaa naispuolista henkilöä kuin itse olen. Onhan se ”välillä” vähän raskasta olla minä.
Lapset heräsivät aikaisin ja pitkin yötä tietysti. Olin kuitenkin rauhallisin ja odottavin mielin. Yleensä juhlapäivinä stressi alkaa jo viikkoa aikaisemmin ja jatkuu viimeminuuteille ennen h-hetkeä. Toisaalta siis stressaan hulluna mutta toisaalta en juurikaan. Kuten kakkujen kanssa taas kävi tälläkin kertaa; En saanut kysyttyä ajoissa ketään tekemään kakkua. Sitten päätin, että pakasteilla mennään ja omalla tyylillä. Mun mielestä tarjoilut oli tosi ok!
Hain lauantaina aamusta Purppurahelmestä jotain herkkuja, sitten ostin hedelmiä, pakastekakkuja, anoppi leipoi pullaa, tein mustikkapiirakkaa(vieraat eivät meinanneet uskoa että minä olen tehnyt sen..! 😀 )paistettiin pasteijoita, oli suolatikkuja, poppareita, limua.
Kaikkea jäi aivan sikana. Arvatkaa kuka sika niitä on vetänyt kohta vuorokauden taukoamatta. . . . . Siis naamakin on vielä lisäturvotuksella. Tuntuu että halkeen. No jospa nää oli vikat ristiäiset joita tässä perheessä vietellään………………

Tosin Isäntä osti juuri seiskapaikkasen auton, joten viä mahtuis! 😀
Äidilleni sanoin, että Herran sanasta on tainnut jäädä vaan mieleen tuo täyttäkää tämä maa. vai miten se meni..
Mutta äitini kertoi, että se lause ei ole omistettu ainoastaan minulle, kun sanoin että tällä menolla vuoden päästä sit varmaan juhlitaan taas.  😀 Kuin kiusallani. Tässä poppoossa on tällaiselle tuuliviirille ihan tarpeeksi hommia.

Nimen valinta oli vaikea. Ja nyt tuntuu, että taisin saada tahtoni läpi. Osittain. Jonkinsortin kompromissi vissiin tehtiin?

Suosikkeja oli monia. Toiset nimet Iisa Adessa olin jo päättänyt raskausaikana. Monet miettii, miksi on niin erikoisia nimiä lapsillamme.

Mulla on hirvittävän huono muisti monissa asioissa. Mutta.
Mulla on hirvittävän hyvä nimimuisti. Muistan mun päiväkotikaverien nimet ja heidän sisarukset jne. Olen ammatiltani lähihoitaja. Ja olen aika montaa ihmistä hoitanut. Vanhuksia pääasiassa. Joten monet vanhanaikaiset nimet ovat jo ”käytetty”. Ja nämä eivälttämättälöydykalenterista-nimet ovat mun sydäntä lähellä. Olen kuitenkin tosi onnellinen, että Pippuri sai kaiman samana päivänä kun hänen ristiäiset olivat. Olin pohtinut paljon onko Menni-nimessä jotain mistä saisi kiusattua. Samana päivänä saatiin tähän pikkukylään toinenkin Menni, josta olin kovin onnellinen 🙂

Olen todella kiitollinen talkooväelle jotka saivat taas juhlat onnistumaan. Meillä suku on tottunut siihen, että jos meillä on juhlat niin ne on sit heillekin vähän enemmän kuin juhlat. Eli köökin puolelle joutuu, jos haluaa että juhlat alkavat ajallaan. Tällä kertaa ristiäisissä oli myös yksi ekstratekijä! Ystäväni lauluntekijäkoulusta ilmoitti, että on näillä huudeilla käymässä! Hän tuli moikkaamaan ja jäikin keittiölle huolehtimaan että vierailla on kaikkea tarpeellista tarjolla! <3 Mikä sattuma, että sain tuollaisen pelastavan passurin vielä paikanpäälle juuri ennen juhlien alkua ;D <3
 

Päivänsankari nukkui koko juhlien ajan. Ja toinen sankari 2v. jaksoi hyvin juhlat alusta loppuun <3

Vielä menee pitkään, ennenkuin opin sanomaan vauvaa nimeltä. Ja niin menee suvultakin taas oppimiseen. Naapurin vanhalle rouvalle kerroin nimen, niin lähtiessään vielä huikkas että; ”eikös se ollut Miami” . Juu lähellä ainakin ;D

Ja jotta juhlissa varmistettiin JONNAVIVAHDE- Isäntä kävi hakemassas ristiäismekon kotoa juuri ennen juhlan alkua kun unohdin sen vaikka muistin kaiken muun. Lähes kaiken muun. Isäntä haki vielä papin tullessa paikalle ne paperit mitkä pitää olla mukana. Mitkä piti ottaa kotoa mukaan. Niinkuin Pippurinkin ristiäisissä unohdin ne paperit. Ainoa asia mikä pitää muistaa kastemekon lisäksi. Näin meni taas tälläkin kertaa, mutta nimi saatiin ja onneksi juhlapaikka oli lähellä kotia niin näitä unohduksia ei periaatteessa edes laskettu unohduksiksi..  ?

Ainiin ja juhlapuvussani oli tuuletusaukko etumuksessa alhaalla(?) jota korjailtiin ystäväni ripsikamman osaa toimittavalla hakaneulalla.

Mionan kummitäti ”arvasi” nimestä 2/3 kun laitoin nimiehdotuksia. Mandi Miona Mette Minttu Miisa Maisa (Miiend’ai Isännän ehdottoma 😀 kun mun nimissä pitää kuulemma aina olla deee ) Meea Mianna Miana Minka Malla Mimosa —- Leona Lianna Lara —- Adessa Adela Alona — Stella Sanni Tyyne Fanni Odessa Iisa Danni Bea- Neela neemi neve Unna Seela. Mutta en mä ollut yhtään yllättynyt. Me eletään vähän niinkun vierekkäin. Me raskaudutaankin aina alle kuukauden välein vaikka ei olla tehty näistä sopimuksia etukäteen! 😀 Näin käynyt vasta kolme kertaa. Pikkuserkukset haluavat olla samanikäisiä 🙂

Täällä olen kirjoitellut tähän asti: http://vuosisumussapprinsessana.blogspot.fi/

3

Heipat!

Luonnoksissa  on ties kuinka monta tekstiä keskeneräisenä, tämä kone jumittaa aina kun yritän kirjoittaa ja sitten loppuu se -oma hetki- niin jää testit julkaisematta! Kirjoitan nyt lyhyesti kun tämä jumittaa ettei jää taas kesken.

Meille syntyi typy 17.4 yrittäjän vaaapäivänä eli sunnuntaina mitoin 4005gr. ja 50cm.

”Sain” synnytyspelkoisena kokea myös sen luomusynnytyksen. Esikosta kokemuksena kiireellinen sektio ja Pippurista imukuppisynnytys.

Synnytyksen kesto oli reilut kaksi tuntia joten se oli ohi ennenkuin kerkesi kunnolla panikoitumaan. 😀

Meillä on ristiäiset 22.5. sunnuntaina. Pidetään yhteiskemut; vauvan ristiäiset ja Pippurin 2 vee-kemut! SUUNNITELMIA ON, TOTEUTUSTA EI. VIELÄ. 🙂 KIIREEN TEEN TAAS.

Nimi puuttuu. Tai niitä on liikaa yhdelle lapselle. Eikä sataprosenttista yhteistä suosikkia. Kompromissi nimiä kyllä muutama. Katotaan käykö niinko Pippurin ristiäisissä, että Isäntä kuulee kolmannen nimen vasta kastetilaisuudessa. Unohdin kertoa että otetaan kolmas nimi, koska Isäntä ei ollut paikalla kun pappi sitä kysyi. (Isäntä oli vieraiden kanssa rannassa odottamassa meitä.)

KORVIKE. Kirosana. Kolmas lapsi. En anna periksi. Olen loistoäiti vaikken täysimettäisi. Olen päättänyt sen, että jos vauvan maha kestää, mun ei tarvitse vilautella tissejäni puistossa tuulta peläten, että voin kokea olevani riittävä. Että voin sanoa täysimettäneeni 4kk. Noup.

Protestoin. Esikon kanssa 4kk vain mun maitoa. Maidonkerääjiä, suihkutissejä, sammasta, tissit halki, ihottumaa, sitruunaa, rasvaa, huono rintapumppu, hyvä rintapumppu, kuorosota-1,5vrk:tta ilman vauvaa kerrallaan-kamala kipu. ei mikroa-kattilassa lämmitettiin pakastettu maito. ”kaikki hyvä katoaa äidinmaidosta jos lämmittää mikrossa” jne.

Pippurin kanssa 1v 2kk imetystä. ”Ei se

ota pulloa, tuu kotiin” Näinkin meni välillä.

Nytkin voi käydä ettei vauva hyväksy pulloa aina, mutta fakta on se että töissä on välillä käytävä ja hoitajalla pitää olla mahkut syöttää vauvaa. Jos en heru pumpulle enää kauaa niin korviketta vaan. Jes. Psyykkaamista. 🙂

Eilen Isäntä antoi korviketta pullosta. Tunsin syyllisyyttä. Tässä olis maitoa ja annan antaa pulloa. Mutta kun nyt tarvii opettaa .

Pippuri on melkein kaksi vuotta ollut mukana kun käyn pissalla tai suihkussa. Ja lähes kaikkialla muuallakin. Lapselle on helpompi ja muillekin, tietää että henki ei lähde jos on hetken ilman äitiä. <3

Niin ja sitten vielä se pikkuhomma. Olen tehnyt Esikolle ja Pippurille laulut. Pippurin laulun tein ristiäisiin mennessä. Nyt en tiedä kerkiänkö tai ennemminkin; saanko aikaiseksi. Säveltä olen vähän haeskellut kitaralla ja tallentanut puhelimen muistiin. Pitää alkaa kuuntelemaan niitä pätkiä, jos alkais sanatkin löytymään kuin lennosta 😉