Chateauneuf-du-Pape
Näin sateisena syystorstaina on mukava palata kesän muistoihin. Kesällä kahden viikon Provencessa oleilun aikana autonmme nokka kaarsi myös Chateauneuf-du-Papin (CdP) viinikylää. Kylä on erityisen tunnettu punaviineistään, joiden valmistus alueella on huomattavasti yleisempää (94% tuotetuista viineistä on punaisia). Mukaan napatun turstioppaan mukaan aluella tuotetaan 13,3 miljoona pulloa vuosittain ja näistä 70% myydään ulkomaille.
Paikalla on muinoin toiminut Paavin kesäasunto, josta kylä on myös saanut nimensä (Chateauneuf-du-Pape = Paavin uusi linna), . Läheinen Avignonin kaupunki on 1300-luvulla toiminut paavin asuinpaikkana, heidän ollessaan Ranskan kuninkaan kehotuksesta maanpaossa Roomasta. Vasta 1700-luvulla kaupunki liitettiin takaisin osaksi Ranskaa. Tutustuimme toki myös Avignonin kaupunkiin ja siellä sijaitsevaan Palais des Papesin eli paavien palatsiin.
Vierailu Papissa sattui Ranskan kansallispäivään, joten epäilimme etteivät kaikki paikat välttämättä ole auki (ja edellisenä iltana tuli nautittua jonkin verran futiksen MM-finaalin huumassa viinejä mukavassa viini baarissa Orangessa, jossa yövyimme matkan aikana muutaman yön), joten odotukseni eivät olleet niin korkealla näiden vierailuiden suhteen. Suuntasimme kuitenkin kylään katsastamaan, josko jokin paikka sattuisi olemaan auki ja olihan niitä. Kävimme maistelemassa viidessä eri paikassa viinejä. Itse viinitilat näyttivät kyllä olevan hyvin kiinni kyseisenä päivänä, mutta sai papeista ihan kohtuu hyvän kuvan näinkin.
Chateauneuf-du-Papin maaperä oli paikoitellen todella kivistä, niin kuin alla olevasta kuvasta voi nähdä. Viinikirjan mukaan alueen tunnus on juuri tämä kyseinen lämpöä sitova Galet kivi, sitä ei kuitenkaan ole läheskään kaikilla tiloilla, vaan maaperä vaihtelee yllättävän paljon tilojen kesken. Kylässä oli toki myös jonkin verran turisteja (Atlantin toiselta puolelta), ja voin vain kuvitella että normi päivinä on vielä enemmän, pääsimme kuitenkin hyvin masitelemaan viinejä.
.
CdP:n punaviineissä saa käyttää 13 säädeltyä rypälelajiketta (niin kun alla olevassa kuvassa näkyy). Yleisin lajikkeista ja viinienselkäranka on Grenache, muut lajikkeet ovat Counoise, Vaccarese, Cinsault, Muscardin, Roussanne, Terret Noir, Clairette, Picardan, Mourverde, Picpoul, Syrah, Bourboulenc. Mitä näistä 13 lajikkeesta CdP:n viinissä sitten on, riippuu viininviljelijän ja kellarimestarin mieltymyksistä.
Maistellut viinit isännän muistiinpanoin:
Domaine moulin-tacussel
Punainen CdP 2012: aika tiukka mutta pehmeät hapot.
Punainen CdP vv 2012: hieman mentolia, pippurisuutta, minttua, lakritsia.
Valkoinen CdP 2013: yllättävän raikas, päärynää, eksoottista hedelmää
CdP cuvee Annette 2013: keskitäyteläinen, floraalisia, vähemmän hedelmää, oikein hieno, tasapainoinen, pitkä jälkimaku, puhdas Rousanne.
(tältä tilalta isäntä nappasi yhden CdP vv 2010 pullon mukaan kotiin).
Domaine Olivier Hillaire
CdP 2012: 90/10 gre/syr paljon kirsikkaa, vadelmaa, yrttejä, lakritsaa. Aika kelpo yksilö.
Famile Perrin
Beaucastel 2008: loistava, lakritsinen, täyteläinen, mustaherukkainen
Les Chapouins vv 2006: juuri releasattu, yllättävän tiukka, mutta hieno happorakenne
Le Moulin des Saints
CdP 2012: erittäin tiukka, nahkaa, lakritsia, ihan kelpo
CdP 2011: samaa, mutta hieman runsaampi
CdP 2010: punaista marjaa, kirsikkaa, nahkaa, lakritsia, varsin tiukat tanniinit (näitä matkasi muutama pullo kanssamme kotiin odottamaan sopivaa nautinta hetkeä)
Maison Trintignant
CdP 2013: yllättävän lähestyttävä, pehmeä, punaisia marjoja
CdP 2011: saman tyylinen mutta sulkeutunut
Chateauneuf-du-Pape oli viinivierailukohteena mukavan kylämainen ja kävellen pääsi liikkumaan hyvin paikasta toiseen. Tämä on ranskalaisten punaviinien ystävälle erinomainen matkakohde.