Amalfin rannikko

 

 

Pääsiäisenä kurvailtiin pitkin Amalfin rannikon hienoja serpentiiniteitä, täytyy myöntää että välillä tällaista koreanpaikankammoista huimasi, näkymät kuitenkin olivat sen arvoisia. Pääosan ajastamme vietimme rannikon nimikkokylässä Amalfissa. Yövyimme mukavassa pienessä hotellissa pääaukion tuntumassa, mikä osoittautui paikkansa puolesta loistavaksi valinnaksi, ainut miinus oli vieressä sijainnut katedraalin kellotorni, joka varsinkin pääsiäisen aikaan jaksoi soittaa montakin kertaa tunnissa kellojansa.

Amalfista löytyi mukavasti hyviä kohtuuhintaisia ravintoloita ja päällimmäisenä jäi mieleen niinkin yksinkertainen kun  ensimmäisenä iltana syöty pizza, sen päälle oli päässyt oikein herkkutatteja tavallisten säilykeherkkusienien sijaan. Viikon aikana tuli kyllä syötyä paljon hyviä ruokia ja nautittua erinomaisia viinejä. Näistä varmasti lisää myöhemmin. Viineissä päädyimme maistelemaan ravintoloissa niin paikallisia kuin vain mahdollista ja muutenkin pysyimme koko viikon viinivalinnoissamme Campanian alueen sisällä.

Amalfin oma juttu on sitruunat, jota kasvaa pienimmilläkin kallionkielekkeillä. Suurimmat näkemämme sitruunat olivat ihmispään kokoisia, niin kun alla olevassa kuvassa. Pääsimme maistamaan muutamaa sitruunaa ja täytyy sanoa että olivat kyllä parhaimpia ikinä. Sitruuna-alueen hyvänä puolena on myös se että yleensä sen ollessa Italiassa siellä myös valmistetaan Limoncelloa, sitä tuotiinkin pöytään melkein jokaisen illallisen päätteeksi.

.

Amalfin rannikko on myös tunnettu käsinmaalatusta keramiikastaan ja sitä näkee kaikkialla. Vietimmekin puolipäivää käyden läpi lukuisia kauppoja kunnes löysimme kaakelilaattoihin keskittyneen yrityksen. Ehkäpä juuri joku näistä vielä päätyy uuden keittiömme seinälle?