Fin ch’han dal vino
//www.youtube.com/embed/oCKbFlkWYro
Perjantaina kävin elämäni ensimmäisen kerran nauttimassa oopperasta. Kansallisoopperan Don Giovanni oli näin ensikertalaiselle tarinana helppo seurata. Olin tutustunut kyseiseen oopperaan hieman etukäteen (wikipedian avulla) ja odotinkin innolla kohtaa, jossa Don Giovanni laulaa aarian samppanjalle, ei kai mikään missä ylistetään samppanjaa voi olla huono. Tunnelmaan pääsemiseksi valitsimme toki ennen näytöstä nautitun illallisen aperitiiveiksi lasit kuohuvaa. Ravintola Careliassa oli tarjolla uusia tuttavuuksia ja maistoimmekin kahta erilaista sampanjaa. Pierre Gimonnet & Fils on blanc de blancs ja minun valintani. Isäntä halusi maistaa Vollereauxia vuosikertaa 2002. Molemmat olivat oikein miellyttäviä ja varmasti samppanjaylistyksen arvoisia. Ehdottomasti voin suositella visiittiä Carelia ravintolaan ennen 3,5h oopperan alkua. Ruoka ei ehkä ole siitä kunnianhimoisimmasta päästä mutta tartarpihvi ja pääruokana nautitut simpukat olivat kyllä ihan perinteisen hyviä.
Tässä kohdin myös lienee hyvä tehdä pieni katsaus samppanjan ihmeelliseen maailmaan. Muistan ennen ajatelleeni että eihän se samppanja nyt niin erityistä voi olla ihan sama jos ostaa alkosta hieman arvokkaamman kuohuviinipullon.. voi kuinka väärässä olinkaan! Mitä enemmän olen päässyt maistelemaan erilaisia samppanjoita, sitä enemmän samppanja on vienyt mennessään ja kyllä sen eronkin valitettavan usein huomaa.
Tässä pieni tietoisku samppanjasta, lähteenä on käytetty ehkä yhtä meidän dinkkutalouden luetummista kirjoista eli Essi Avelanin Matka Champagneen. Ostin kyseisen oopuksen viime kesänä ihan vaan ajatuksella että olisipas kiva tutustua samppanjan maailmaan paremmin ja yhtäkkiä tajusin syyskuussa kulkevani Essin jalanjäljissä avoautolla pitkin Champagnen maakuntaa. Pidennetty viikonloppuloma Pariisissa vaihtui siis yhden ruokapöytäkeskustelun perusteella unohtumattomaan matkaan kuplajuoman syntysijoilla.
Samppanjaksi saa kutsua kuohuviiniä, joka on valmistettu Champagnen maakunnan alueella Ranskassa. Rypäleinä on hyväksyttyä käyttää valmistuksessa Chardonayta, Pinot Noiria ja Pinot Meunieria yhdessä tai erikseen. Legendan mukaan samppanja sai alkunsa munkki Dom Perignonin hyppysissä 1600-luvulla, tällöin vaaleaa viiniä ruvettiin tuottamaan tummakuorista rypäleistä ja kellareissa taisteltiin kiusallisia kuplia vastaan, joita syntyi valmistuksen loppuvaiheessa. Silloin vielä ei tiedetty että kuplat syntyivät, kun viinin käyminen keskeytyi ennenaikaisesti kylmän talven tultua ja alkoi sitten uudelleen kun kelit taas lämpenivät.
Avellanin mukaan maailmassa on vain kourallinen muita kuohuviinejä, jotka ovat sekoitettavissa samppanjaan, niin vaikeaa sen ainutlaatuista tyyliä on kopioida. Champagnen alueelle ominaista on erittäin viileä ilmasto, vuotuinen keskilämpötila on vain noin 10`C, alue myös nauttii sekä Atlantin lauhduttavasta että Keski-Euroopan mantereisesta ilmastosta. Viileän ilmaston ansiosta syntyy hapokkaita, hienostuneita ja pitkäikäisiä kuohuviinejä. Maaperän kalkkisuus edistää rypäleiden kypsymistä, huokoinen kalkkikivi pitää juuret kuivina mutta samalla tarjoaa vettä syvemmistä pohjakerroksista. Champagnessa kylät luokitellaan rypäleiden laadun mukaan kolmeen grand cru, premier cru ja muut. Kylän status määrittelee rypäleiden arvon. Eniten Champagnessa on istutettu Pinot Noiria (39% viljelyksistä), seuraavaksi eniten on Pinot Meunieria (33% viljelyksistä) ja vähiten eli 28% on Chardonayta, mutta melkein kolmasosa jokaista. Jokaisella näistä lajikkeista on oma merkityksensä samppanjasekoituksessa.
Champagnen valmistusprosessi on monivaiheinen ja monet sen eri vaiheet tai niiden pois jättäminen vaikuttavat huomattavasti lopputulokseen. Tästä aiheesta saattaa olla myöhemmin tulossa oma postauksensa, sen verran on kiinnostava aihe kyseessä.
Poks ja eikus nauttimaan, onhan tänään sentään maanantai!