Meidän kihlajaissamppanja

Dom Perignon jutun yhteydessä lupasin palata kyseiseen aiheeseen piakkoin ja tässä syy siihen. Pääsin kun pääsinkin uudelleen maistamaan kyseistä viiniä isännän jymy-yllätyksen vuoksi. Tadaa tässä se on, meidän kihlajaissamppanja, vuoden 1978 Dom Perignon.. Täytyy sanoa että sen verran huumassa tuli kyseistä yksilöä nautittua että muistiinpanot jäi kyllä tekemättä, mutta hyvää oli.

Blogia ei ole tarkoitus muuttaa hääblogiksi mutta varmasti joitain aihealueita myös sivutaan täällä, esimerkiksi viinivalintoja ja koristeluita. Alustavasti häät olisi tarkoitus viettää aika pitkälti viiniteemalla, koska se on se meidän juttu. Mutta saa nähdä mihin sitten lopulta päädytään.

sormus&pullo.jpg

 

Suhteet Ruoka ja juoma Rakkaus

Oodi Dom Perignonille

Olenkin joskus aikaisemmin täällä blogissa maininnut herran nimeltä Dom Perignon, eli sen kuuluisan samppanjan esi-isän, jota saamme monien tarinoiden mukaan kiittää samppanjan olemassaolosta. Yksi Moët and Chandonin prestige samppanjoista on nimetty Dom Perignonin mukaan. Ensimmäinen vuosikerta on julkaistu vuonna 1936, joka oli itse asiassa vuosikertaa 1921. Tänä päivänä Dom Perignoniin käytetyt rypäleet kasvavat kahdeksassa eri grand cru kylässä ja yhdessä premier cru kylässä, joka sijaitsee Hautvillerissa, Dom Perignonin kotikylässä. Dom Perignonissa käytetty blendi on yleensä 50% Pinot Noiria ja 50% Chardonnayta, vaihdellen kuitenkin hieman riippuen vuosikerroista. Pääsimme maistamaan hieman iäkkäämpiä yksilöitä.

image.jpg

  Näitä maistelimme viinitastingissa:

Dom Perignon 1993, raikas, kuvia, trooppista hedelmää, tykkäsin tästä jopa enemmän kun yleensä hienompana pidetystä Oenothequesta.

Dom Perignon Oenotheque 1993, pidetty 10 vuotta pidempään kuin normivuosikerta hiivasakan päällä ennen pullottamista. Vähemmän hedelmäinen kuin normi vuosikerta.

 

Dom Perignon 1976, kullankeltainen, hienosti ikääntynyt, kypsä, yllätyksenä vielä jäljellä hapokkuutta.

Dom Perignon 1973, rusinaa jännästi kypsempi tuoksu kuin edellisessä. Ei kuitenkaan niin hyvä kuin edellinen, jää kaipaamaan pientä hapokkuutta.

Dom Perignon 1971, Yllättävän samea muihin verrattuna, löytyy hapokkuutta, hedelmää ja jälkimaussa sitruunaa.

image.jpg

Dom Perignon 1970, parfyyminen ja kukkaisa tuoksu, jotenkin vaikea havainnoida. Ei selkeästi ollut illan tähtiyksilöiden joukossa.

Dom Perignon 1966, Hapokkuutta jäljellä, raikas ja pirteä. Yllättäen tämä hieman alle 50 vuotta vanha yksilö oli illan tähti. Tämä yksilö oli saanut ikääntyä arvokkaasti ja se näkyi sekä maussa, tuoksussa että värissä. Taisi olla monen tastingiin osallistuneen suosikki.

image.jpg

Dom Perignon Rose 1998, erittäin viinimäinen, selkeästi ei LadyE:n suosikki.

Dom Perignon Rose 1980, sameampi ja tummempi. Näiden kahden roseen välillä oli huima väriero muussakin kun etiketissä. Yllättävän raikas maku, mutta vielä nuorehko yksilö.

image.jpg

Tämä oli minulle ensi kosketus kyseiseen samppanjaan, ja tastingin jälkeen kirjoittaessani tätä blogipostausta olin toivonut ettei tämä kerta jäisi viimeiseksi …. ja eihän se jäänytkään. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

image.jpg

(Tekstissä lähteenä käytetty World Encyclopedia of Champagne and Sparkling Wine oopusta.)

 

Koti Ruoka ja juoma