Wanderer

15.7.2018 madeleinen

Kun kahvinikin tarvitsee kahvia

Tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja tilanne myös muuttunutkin hieman täällä. Hieman kevyempiin aiheisiin nyt, koska tässä kaupungissa on paljon hyvääkin, vaikka edellinen postaus ei ehkä ollut omiaan tuomaan sitä esille. Kahvia olen täällä ainakin juonut ja paljon ja nyt jopa mietin, että pitäisikö yrittää lopettaa kahvinjuonti tai ainakin vähentää.

Tämä kaupunki on pullollaan mitä ihanempia kahviloita, joita löytyy joka kulmasta, sisäpihalta ja paikoista joista ei edes odottaisi niitä löytyvän. Ihmisillä on enemmän tapana käydä hakemassa take away-kahvi ja lähteä kävelylle ystävän kanssa kuin istua kotona keittämässä itse kahvinsa ja hörppimässä sen myös siellä. Itse tykkään nautiskella kahvin kotosalla, mutta Helsingissä oli kuitenkin tapana käydä lähes viikottain jossain kahvilassa istumassa ja taisinpa jollain kerralla unelmoida ulkomailla asumisesta. Kappas miten kävi. Luin myös jostain, että koti-ikävää helpottaa se jos asuinpaikastaan etsii kahvilan, joka tuo kodin tuntua ja turvallisuutta kun on paikka mihin voi aina mennä.

Dear Jervois

Dear Jervois on ehdottomasti yksi suosikeistani ja vain 500 metrin päässä tämän hetkistä kotiani. Täällä on tullut käytyä niin yksin kuin työnkin kautta aamupalalla ja tänne asti tullaan toiselta puolelta kaupunkia ja kahvila on myös kuuma sana julkkisten kesken. Täältä saat ehdottomasti kaupungin parhaat matcha-vohvelit, joita aina silloin tällöin annoin itseni luvan syödä ihan vain sillä verukeella, että matcha on päivän sana ja se on terveellistä (NOT!).

Melba

Tässä ranskalaisvaikutteisessa kahvilassa muistan ottaneeni videopuhelun siskoni kanssa ja juuri tuon kahvikupillisen ääressä itkin, että täällä sitä nyt ollaan enkä muuta voi. Siinä syy tämän kahvilan listalle pääsyyn. Tunneside.

Major sprout

Kuten ehkä mainitsin jossain kirjoituksessa, että täällä puhutaan paljon ”dairy free”-tuotteista ja muutenkin terveellisyys on täällä huomattavasti enemmän tapetilla. Ruokapakettien kyljestä löytyy pitkä lista tuotteen erikoisuuksista ja mitä se ei sisällä. Useat kahvilat myös noudattavat näitä listoja ja yleensä kahviloiden tuotteetkin on otettu huomioon niin, että niitä voi syödä niin vegaanit kuin maidottomatkin tai muut erityisruokavalioiset. Myös ”superfood” on kova sana täällä ja tässä kyseisessä kahvilassa superruokaa on tarjolla muun muuassa tällaisena acai-kulhona, jota en alkuun meinannut uskaltaa syödä kun näytti liian kauniilta.

Remedy

Tämä kahvila sykähdytti ja pysäytti heti ovelle päästyäni. Kahvila sijaitsee aivan ydinkeskustassa, mutta kun astuu sisään ei edes muista kaupungin sykettä. Kahvilan seinät on täynnä matkaoppaita ja kirjoja ja taustalla soi Led Zeppelin ja The Doors (ne jotka minut tuntee ei varmaan ihmettele syytä miksi viihdyn täällä!). Täällä kahvilassa tehdään myös ehkä maailman kauneimmat kahvit! Baristat selvästi osaa hommansa.

Cali Press

Jos Major sproutin kohdalla mainitsin superruoan ja terveellisyyden, tämä paikka on sitä potenssiin sata. Calipress tekee itse kylmäpuristetut mehutkin ja kuvassa myös yksi terveysmehushotti, joita myös useamman laatuista. Ja nuo smoothiebowlit myös liian hyviä!

Winona forever

Täältä kuuleman mukaan saa yhdet kaupungit parhaimmat french toastit, mutta täytyy myöntää niitä en ole maistanut (ainakaan vielä kun tätä kirjoittelen). Tähän kahvilaan istahdin sattumalta, todeten sen olevan varmasti suosittu koska ihmisiä siellä oli ja paljon ja vielä sellaiseen aikaan, että kuvittelin saavanni istua rauhassa ja hiljaisuudessa. Harvemmin maistelen mitään leivonnaisia kahviloissa, mutta täällä otin juustokakun joka oli kyllä yksi parhaimmista syömistäni.

Le Chef

Kuten varmaan tiedätte jo, rakastan Pariisia ja siksi tämä kahvila pääsi listalleni. Tämä sijaitsee aivan Melba-kahvilaa vastapääätä ja ihan jo pelkästään komeiden tarjoilijoiden vuoksi tämä ansaitsee erityismainnin. Niin ja koska tämän bagelin jälkeen ei ole krapulasta tietoakaan, vaikka toiseksi jääkin seuraavan kahvilan bageleiden rinnalla.

Best Ugly Bagels

Tähän kahvilaan ei kannata esteetikon eksyä, odotettavissa ei nimittäin ole mitään silmiä hivelevän kaunista, mutta äärettömän hyvää kylläkin. Nimikin sen jo kertoo, että bageleista on kyse, ja mitä erikoisemmilla täytteillä ja yhdistelmillä. Täytynee sanoa, että nämä todella oli parhaita ja rumimpia bageleita mitä olen koskaan syönyt. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jo ihan kokemuksenkin kannalta. Ulkona takkatulen ääreen voit jäädä lukemaan kirjaa tai jutella bageleista muiden asiakkaiden kanssa. Erkoisuutena se, että kahvilan työntekijät huutavat peräjälkeen tilauksesi ja jos osaat tilata oikean annoksen, saat kunnon aplodit ja hurraahuudot kaupan päälle.

– Muita mainitsemisen ja käymisen arvoisia kahviloita –

* The Shelf

* Little bird organics

* Butcher’s son

* Chuffed

* Dizengoff

P.S. En minä ihan vielä lopeta kahvin juontia, mutta vähentänyt olen kyllä! (10 pistettä ja papukaijamerkki siitä!)

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Ajattelin tänään

7.5.2018 madeleinen

Kun yksinäisyydestä tuli kirosana

Täällä talvi todellakin tekee tuloaan. On oltu ilman sähköjä melkein vuorokausi kun ensimmäinen syysmyrskytuuli kävi yli 100m/s ja lamaannutti lähes koko Aucklandin muutama viikko takaperin. Tätä tekstiäkin kirjoittaessani istuin pimeässä vinttihuoneessa, kun taas kerran oli sähköt poikki ja nyt jatkan tätä tekstiä kun ulkona paistaa aurinko ja on kiitettävät 20 astetta lämmintä. Tämän tekstin kautta olen ehkä eniten avoin (niin teille kuin itselleni) ja valoitan sitä miltä oikeasti täällä kaukana olo tuntuu. Ulkopuolelle kun on niin helppo antaa kuva siitä, että kaikki on hyvin ja vapaapäivät kuluu reissuja tehden ja tuo kaikki hyvä on vain yhden napin painalluksen päässä kun laitan kuvan instagramiin tai muuhun sosiaaliseen mediaan. Oikeasti nuo hetket joista olen kuvia laittanut on todella ollut niitä hetkiä kun olen ollut onnellinen ja varsinkin päätöksestä lähteä, mutta mitä kuvien julkaisun välissä tapahtuu, on oma asiansa.

Epäonnea ainakin joutunut kohtaamaan tässä pienen ajan sisällä, tunteiden myllerryksestä puhumattakaan. Onnistuin kaatumaan portaissa (kyllä, eikä tähän vaadittu edes perjantaita ja 13.päivää!). Hetken aikaa näin tähtiä ja mietin, että tässäkö tämä oli kunnes ensiavun kautta sain diagnoosiksi lihasjumin, kun taas tällä hetkellä makaan sängyssä jonkin taudin jälkimainingeissa. Tämäkin hetki, kuten moni muukin saanut pohtimaan yksinäisyyttä. Yksinäisyys on mielestäni kaunista kun sitä kaipaa ja sitä tarvitsee, mutta rumaa kun se katsotaan omaksi syyksi kun sille ei voi mitään. Näin kaukana kaikesta yksinäisyys on tunne mitä kokee lähes päivittäin ja tuo tunne on myös ehkä kaikista voimakkain, lainkaan väheksymättä muita tunteita, jotka myös saavat ihan erilaiset voimat kaukana kaikesta. Kipukin tuntuu paljon voimakkaammalta, sekä fyysisesti että psyykkisesti, täysin hallitsemattomalta. Eli onko tämä yksinäisyys nyt siis itse aiheutettua ja voinko tälle mitään?

Kyllä ja ei, ja luultavasti voin. Suomessa yksinäisyyttä pystyi hallitsemaan ja haalimaan ympärilleen ihmisiä, jos yksinäisyys alkoi ahdistaa ja käydä ylivoimaiseksi tai päinvastoin olemaan todella yksin kun sitä kaipasi. Täällä sitä tunnetta ei voi paeta ja toisaalta on yksin koko ajan, vaikka tietää, että toisella puolella maailmaa on perhe ja ystäviä, jotka ovat vain viestin tai puhelun päässä. Voit tietenkin etsiä uusia ihmisiä uudesta ympäristöstä, mutta yleensä kieli ei ole sama, ja aaltopituus aina hieman hakoteillä. Voihan tämän myös nähdä tietynlaisena syysmasennuksena, kun sitä eletään tai sitten vien aivan liian pitkälle ajatuksiani ja oma kuherruskuukauteni uuden alun ja elämän suhteen olikin vain huomattavasti lyhyempi ja arki mätkähti päin kasvojani kuin märkä rätti konsanaan. Siihen en kuitenkaan ollut valmistautunut, että joutuisin kamppailemaan näin paljon tämän kirosanan kanssa, varsinkin kun olen ollut aiemmin poissa ja kaukana kaikesta. Se tästä tekeekin outoa, että tavallaan ei ole koti-ikävä tai pohdi paluuta takaisin Suomeen vaan onkin surullinen siitä, että omat odotukset vapaudesta eivät täyttyneet tai elämä täällä ei nyt olekaan sitä mitä ajatteli ja, että oliko kuitenkin liian uhkarohkeaa luopua kaikesta, vain ollakseen yksin. Ymmärrän, että vapaus varmasti tietyllä tavalla tuo myös yksinäisyyden mukanaan, mutta halusin olla vapaa ja yksin, mutta en sarvipäistä lisäämään sanaan äinen-päätettä kuin Chisun laulussa. Eli kyllä, tämä on myös itseaiheutettua.

Väkisinkin tulee mietittyä, että onko tämä nyt sitten sitä mitä lähdin etsimään. Lihasjumeja, loukkaantumisia, raastavaa ikävää ja yksinäisyyden tunnetta ja välillä jopa vihaa päätöstäni kohtaan? Ei, näitä en lähtenyt hakemaan, mutta jotenkin silti haluan uskoa, että näistäkin opin jotain tai ainakin tiedostan omia rajojani. Ja jos tilanne vaatii, myös tekemään päätöksiä sen mukaan, että löydän ne rajat. Varmasti myös tekemäni työ täällä nostaa nämä tunteet pintaan ja kokee epäonnistuvansa lähes päivittäin, joka jo itsessään syö syötyä. Mutta koska pidän työni ulkopuolella täältä, jätän tämän tähän. Se, että tuntee surulliseksi itsensä ja vihaiseksi toisaalta toi minut tänne, mutta en myöskään halua elää näiden kahden tunteen kanssa kovin kauaa, koska nuo tunteet ovat kyllä osa minua, mutta ne eivät ole minä.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä