Wanderer

3.5.2018 madeleinen

Jalankulkijan road rage ja naisasiaa

Tämän ensimmäisen kuukauteni aikana Aucklandissa olen törmännyt jos jonkinlaisiin erikoisuuksiin, omakohtaisesti tai kuullut kerrottavan. Korostunut vain kuinka hyvin asiat oikeastaan onkaan Suomessa ja ymmärtänyt mistä syystä ehkä olenkin introvertti. Luvassa siis muutamia random faktoja Uudesta-Seelannista:

1. Jalankulkija väistää

Ei hätää, en ole jäänyt auton alle, mutta täällä liikkuessa tulee aina muistaa, että jalankulkijan tulee väistää autoilijaa, ei toisinpäin. Autoa ajavalla on siis oikeus ajaa päällesi, jos et ole ylittämässä erikseen oransseilla palloilla/tai tietenkin liikennevaloilla merkittyä suojatietä. Jos jäät auton alle kohdassa missä ei ole merkittyä ”suojatietä”, lain mukaan olet vastuussa ja autoilija pääsee pälkähästä. Niin ja itselleni ehdottomasti korostunut vielä enemmän täällä, että katso aina sekä oikealla että vasemmalle ylittäessäsi tietä!

2. Kiinan kiivi

Niinpä! Kiivi-hedelmä on alkuperäisin Kiinasta, ei Uudesta-Seelannista!

3. Rakkaalla lapsella on monta nimeä?

Olen aina luullut, että bataatin kansainvälinen nimike on sweet potato. Vaan ei täällä. Täällä sille on annettu nimeksi Kumara! Oppia ikä kaikki..

4. Hurraa naiset!

Uusi-Seelanti oli ensimmäinen maa, missä nainen sai äänioikeuden! Hurraa!! Myös tällä hetkellä pääministerinä on nainen (JES!), joka pitää ensimmäisenä pääministerinä myös ansaitusti äitiysloman (JES!). Otetaan Suomessa mallia tästä!

5. Sakkolihaa..eikun hedelmää

Täällä ollaan erittäin suojelevaisia äitimaata kohtaan ja tulli onkin erittäin tarkka, ettei maahan tuoda mitään ylimääräisiä kasveja, hedelmiä tai elintarvikkeita. Jos yrität kuitenkin tuoda, jäät luultavimmin kiinni tulliin ja saat tuntuvat sakot tästä. Itse otin varman päälle ja jätin salmiakitkin lähtiessä kotiin!

6. Takapuna, Pupuke ja Piha

Kyllä. Nämä ovat erilaisten paikkojen nimiä. Takapuna on lähiö Aucklandista ylöspäin. Pupuke on järvi ja Piha yksi hienoimmista rannoista (tai näin olen kuullut ja siellä on kuvattu Piano-elokuva). Täällä on paljon mitä erikoisempia nimiä ja koskaan en tiedä lausunko niitä oikein ja paikallisten tapaan. Huhu kertoo, että täällä olisi myös Shag point niminen paikkaa. Härskiä!!

7. Terveysintoilua

Tämä maa on unelma sellaiselle henkilölle joka ei siedä maitoa, sokeria, lihaa, viljaa tai mitään muutakaan. On raakaa ja maanläheistä ja sokeritonta. Löytyy siis vaihtoehtoja joka lähtöön ja noin pääsääntöisesti samaan hintaan muiden ruoka-aineiden kanssa. Tosin viiniä kuuluu sitten sitäkin enemmän, että se siitä terveysintoilusta..

8. How are you?

Tätä kysytään mihin ikinä menetkin ja yleensä vastataan aina ”Fine, thanks. How are you? Sitä kysytään kuitenkin sen koommin tarkoittamatta mitään tai varsinkaan haluamatta tietää mitä sinulle oikeasti kuuluu. Siinä mielessä täällä ollaan samalla tavalla introverttia kansaa kuin Suomessakin. Bussissa kyllä uskalletaan rohkeammin istua kanssamatkustajan viereen!

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä

14.4.2018 madeleinen

Viinihuuruissa

Aina on hyvä syy juoda viiniä. Ja erityisesti täällä, koska viini tunnetusti todella hyvää ja luultavasti maailman parhaimpiin lukeutuvia! Otin pienen pakomatkan viime viikolla vapaapäivänäni (joka toimi hyvänä syynä viinin juomiselle) ja matkustin lautalla Waiheke Islandille. Seitinohut humalahan siitä tuli, mutta oli sen arvoista, niin huikeita viinejä pääsin maistamaan ja Waiheken saarta unohtamatta, joka oli erittäin kaunis ja ilmeisimmin yksi saarista, joka tulisi nähdä ja kokea elämänsä aikana. Joten saanpa myös yliviivata tämän to-do -listaltani! Kyseiselle saarelle tulen varmasti vielä palaamaan loppuvuoden aikana, koska saarella on paljon muutakin nähtävää viinitilojen lisäksi.

Stonyridge -viinitilalle saavuin ensimmäisenä ja hypin melkein tasajalkaa kun tajusin italialaismiehen kantavan sauvignon blancia tarjottimella suoraan minulle. Tietenkin viinimaistelun ohessa saatiin paljon oheistietoa viinin teosta, mutta jostain syystä en näistä oikein muista mitään tai keskityin ihailemaan italiaanoa ja punaviinin makua. Stonyridge kuuluu koko maailman 10 parhaimman viinitilan joukkoon ainakin Guardian-lehden äänestyksen mukaan. Mielestäni kaikki viinitilat joissa vierailin kuuluvat ehdottomasti tuohon parhaimmistoon, mutta toisaalta olenkin vasta aloitteleva viinifiilistelijä.

Varoituksen sana: Ei, tästä postauksesta ei kyllä mitenkään saa viinihifistelijän unelmaa tai mitään kattavaa tietopakettia. Seitinohuen ja humalaan sekoittuvan raportin kyllä. Tarkempia taustatietoja viinitiloista tulee ehkä itse lukijan googletella.

Seuraavana kurvasimme Casita Miron viinitilalle, joka muistutti hetkellisesti Barcelonan ja Gaudin puistoa mosaiikkeineen. Täällä tilalla maistoimme neljää eri viiniä; rose, sauvignon blanc, syrah sekä aperitiivia, joka muuten oli prosenteiltaan 18,5%. Näiden jokaisen viinin seuraksi oli tehty, tapasten omaisesti, makuelämystä täydentävä pieni naposteltava.

Pääsimme vierailemaan myös oliiviöljytilalla. Täältä jäi mieleen erityisesti se kuinka paljon hyviä terveysvaikutteita oliiviöjyssä on ja se, että miksi öljy tulee juuri säilyttää tummassa astiassa. Ja opin jopa sen, että extra virgin oiliksi voidaan kutsua vain kahden vuoden ajan, jonka jälkeen tuote ei ole enää käyttökelpoinen. Muistakaa tarkastaa siis eräpäivä, jonka pitäisi olla kahden vuoden sisällä tuotteen valmistuspäivästä.

Viimeisenä päivän päätteeksi pääsimme kauniille Mudbrick-viinitilalle. Taas kerran vastassa oli mies viinin kanssa, tosin tällä kertaa hieman iäkkäämpi vaikkakin charmantti. Ja eikös se ollut niin, että viini paranee vanhetessaan, joten eiköhän tämä päde moneen muuhunkin kuin vain meihin naisiin! Täällä maistoimme kolmea eri viiniä mitä upeimmissa maisemissa. Viimeisen lasillisen pääsin nauttimaan laventelipellossa istuen ja auringonlaskua katsellen.

Koti Ruoka ja juoma Matkat