Niin. Kuinkas kauan minä nyt täällä olen ollutkaan? Vajaa 6 päivää ja paikka tuntunut jo heti kotoisalta ja kaduilla kävellessä ei ole tunnetta, että täällä tulisi pelätä ketään tai mitään. Pitääkö olla huolissaan? 🙂 Puhelimen muistiinkin päätynyt jos jokunen kuva eletyistä päivistä ja hetkistä. Ja sitäkin enemmän ajatuksia purettavaksi teidän kanssa! 

Koko matkani alkoi siis orientaatiokurssilla lentokentän läheisyydessä olevassa hotellissa paikallisen Au Pair Link-järjestön järjestämänä. Orientaatio kesti kaksi päivää, jonka jälkeen perjantaina siirryttiin omiin perheisiin ja pääsin vihdoin tapaamaan lapset. Orientaatiokurssilla käytiin läpi lähinnä lastenhoitoon liittyviä asioita sekä bonuksena oli nopea autokouluinfo, koska täällä on tietenkin vasemmanpuoleinen liikenne. Varokaa; Matilda on ratissa ja aivan väärällä puolella tietä! 

Orientaation aikana todella myös ymmärsin sen, että olen vanha (ainakin jollain asteella)! Muut au pairit kun olivat huolellisesti alle 27-vuotiaita ja nuorin taisi olla 19-vuotias. Näin jälkeenpäin ajateltuna en ollut varmasti itsekään vuonna 2012 parhaimmillani ollessani ensimmäistä kertaa au pairina ja vielä vähemmän olisin nuorempana ollut, joten kunnioitettavaa, että uskaltaa lähteä ja ottaa niinkin ison vastuun toisista ihmisistä noinkin nuorena. 

Toisaalta oli myös tärkeää kohdata näitä nuoria au paireja, ihan jo senkin vuoksi, että ymmärtää kuinka hyvässä asemassa me suomalaiset ollaan ja toisaalta myös kuinka epäreilu muu maailma on meitä kohtaan (ainakin veronmaksun osalta). Esimerkiksi Ranskassa ei makseta veroja niin kauan kuin olet opiskelija. Koulumaksut Amerikassa ovat älyttömän suuria (joten puhutaan siis me Suomessa maksuttoman toisen asteen koulutuksen puolesta!). Englannin kielen opettelu ja opettamine Suomessa on jotain mistä tulee olla ylpeä. Suurin osa au paireista kun puhui melko huonoa englantia, koska heillä ei opeteta sitä koulussa yhtä hyvin kuin esimerkiksi Suomessa ja tietääkseni suurin osa tv-sarjoistakin taidetaan dupata. Ollaan siis altistuttu hyvin englannin kielelle! Hyvä me! Huomasin jopa ajoittain ärsyyntyväni siitä, että saksalaiset puhuivat keskenään saksaa ja ranskalaiset ranskaa heti kun siihen tuli mahdollisuus. 

Perjantaina saavuin sitten perheeni luokse täällä Herne Bayssa. Sain ihanan tervetulleen vastaanoton ja vahva tunne on, että tulen viihtymään täällä.  Perheen tietoja en tule jakamaan täällä blogissa, koska haluan suojella heidän yksityisyyttään. Seutu missä asun vaikuttaa ihanalta ja talot ovat toinen toistaan ihanampia. Säät on vaihdellut niin helteen kuin vesisateen välillä, joten olen varmasti päässyt näkemään jo sen ikävän puolenkin tästä maasta, että sää tosiaan saattaa vaihtua hetkessä. Työt alkavat vasta tiistaina, joten palataan niihin tunnelmiin sitten kun olen päässyt kiinni rutiineihin.  

Mahtavinta on ollut huomata itsessä muutos näinkin lyhyessä ajassa. Uskallan puhua paljon rohkeammin englantia, tuoden itseäni esille ja ehkä tätä kautta antaa myös erilaista kuvaa suomalaisista muulle maailmalle! Olen uskaltautunut auton rattiin, vailla mitään tietoa siitä miten vasemmalla puolella ajetaan, todennut itseni monena iltana äärettömän väsyneeksi, koska tullut niin paljon uutta tietoa ja osaltaan varmasti jetlagistakin johtuvaa sekä myös sosiaalista ähkyä. Olen päässyt jo hyvien viinien makuun, joka mielestäni erittäin tärkeää täällä useiden viinitilojen maassa.

– Matilda –