Viinihuuruissa
Aina on hyvä syy juoda viiniä. Ja erityisesti täällä, koska viini tunnetusti todella hyvää ja luultavasti maailman parhaimpiin lukeutuvia! Otin pienen pakomatkan viime viikolla vapaapäivänäni (joka toimi hyvänä syynä viinin juomiselle) ja matkustin lautalla Waiheke Islandille. Seitinohut humalahan siitä tuli, mutta oli sen arvoista, niin huikeita viinejä pääsin maistamaan ja Waiheken saarta unohtamatta, joka oli erittäin kaunis ja ilmeisimmin yksi saarista, joka tulisi nähdä ja kokea elämänsä aikana. Joten saanpa myös yliviivata tämän to-do -listaltani! Kyseiselle saarelle tulen varmasti vielä palaamaan loppuvuoden aikana, koska saarella on paljon muutakin nähtävää viinitilojen lisäksi.
Stonyridge -viinitilalle saavuin ensimmäisenä ja hypin melkein tasajalkaa kun tajusin italialaismiehen kantavan sauvignon blancia tarjottimella suoraan minulle. Tietenkin viinimaistelun ohessa saatiin paljon oheistietoa viinin teosta, mutta jostain syystä en näistä oikein muista mitään tai keskityin ihailemaan italiaanoa ja punaviinin makua. Stonyridge kuuluu koko maailman 10 parhaimman viinitilan joukkoon ainakin Guardian-lehden äänestyksen mukaan. Mielestäni kaikki viinitilat joissa vierailin kuuluvat ehdottomasti tuohon parhaimmistoon, mutta toisaalta olenkin vasta aloitteleva viinifiilistelijä.
Varoituksen sana: Ei, tästä postauksesta ei kyllä mitenkään saa viinihifistelijän unelmaa tai mitään kattavaa tietopakettia. Seitinohuen ja humalaan sekoittuvan raportin kyllä. Tarkempia taustatietoja viinitiloista tulee ehkä itse lukijan googletella.
Seuraavana kurvasimme Casita Miron viinitilalle, joka muistutti hetkellisesti Barcelonan ja Gaudin puistoa mosaiikkeineen. Täällä tilalla maistoimme neljää eri viiniä; rose, sauvignon blanc, syrah sekä aperitiivia, joka muuten oli prosenteiltaan 18,5%. Näiden jokaisen viinin seuraksi oli tehty, tapasten omaisesti, makuelämystä täydentävä pieni naposteltava.
Pääsimme vierailemaan myös oliiviöljytilalla. Täältä jäi mieleen erityisesti se kuinka paljon hyviä terveysvaikutteita oliiviöjyssä on ja se, että miksi öljy tulee juuri säilyttää tummassa astiassa. Ja opin jopa sen, että extra virgin oiliksi voidaan kutsua vain kahden vuoden ajan, jonka jälkeen tuote ei ole enää käyttökelpoinen. Muistakaa tarkastaa siis eräpäivä, jonka pitäisi olla kahden vuoden sisällä tuotteen valmistuspäivästä.
Viimeisenä päivän päätteeksi pääsimme kauniille Mudbrick-viinitilalle. Taas kerran vastassa oli mies viinin kanssa, tosin tällä kertaa hieman iäkkäämpi vaikkakin charmantti. Ja eikös se ollut niin, että viini paranee vanhetessaan, joten eiköhän tämä päde moneen muuhunkin kuin vain meihin naisiin! Täällä maistoimme kolmea eri viiniä mitä upeimmissa maisemissa. Viimeisen lasillisen pääsin nauttimaan laventelipellossa istuen ja auringonlaskua katsellen.
