tukka-ajatuksia
Tukkaunelmia, niitä mulla tuntuu riittävän vaikka saisin vuoden jokaiselle päivälle uuden lookin ( näin ajatusleikkinä ois aika mahtavaa, jostain koneesta vaan sais valita ja ja… ok, eksyttiin aiheesta.). Tällä hetkellä mulla on täysin malliton, haalistunut ja eioikeenminkäänlainen hiushärpäke päässä. Sen auki pitäminen on haave vaan, joten useimmiten sen näkee korkeaalla nutturalla koska kyllä, myös ponnari on aika kaamea. Menin tekemään ne tyypilliset ja leikkasin itse otsahiukseni ns. ”vinoksi otsatukaksi” jokin aika sitten. Vinohan se on joo, eritavalla kun mä sen kuvittelin, krhm. Nyt mulla on sellanen tilanne, että tähän on pakko saada jotain muutosta. Sen oon päättäny, että ihan vähän kerroksia haluun tähän leikata, koska nyt nää on tasapitkät- tai pitäis olla, katkenneet hiukset on luoneet itse muutaman kerroksen- ja sen ansiosta aika lättänät ja tylsät. Oon ollu siis tähän asti kauan kauan kauan blondi ja niitä värjättyjä blondikerroksia mun hiuksessa kyllä löytyy, joka tekee tummemman värin pysymisestä aika tuskasen vaikeeta t. värjäsin tummemmalla, nyt ne on taas lähes blondit. Harmaita hiuksia aiheuttava kysymys mulla on siis tällä hetkellä, mikä väri? Ja harmaita myös sen kirjaimellisessa merkityksessä, sillä harmaa juurikasvu pukkaa taas nousemaan. Tavallaan haluisin ihan kauheesti tosi paljonkin tumemmat hiukset. Sellaset ihanat syvänväriset suklaat ja latvassa vähän jotain vaaleempaa, tai sitte vielä tummemmat sellaset ihanihan tummanruskeat. Mun päässä ne on kiiltävät, paksut, kuohkeat, sellaset että ne vaan hulmuu tuulessa ja säihkyy ihanan ruskeana. Mutta jos totta puhutaan, olo on niin kotoinen ja oma itseni blondina. Sellanen mä vaan olen, blondi.
Kaiken alku ja juuri tässä on nyt se, että siis mullahan on kasvatusprojekti käynnissä, enkä aijo luovuttaa sen suhteen enää tällä kertaa. Tarkemmin sanottuna mulla on ollu kasvatusprojekti käynnissä n.10 vuotta. Hiukset on sinä aikana pysyny lähes poikkeuksetta saman pitusena, jos ei lasketa paria vuotta takaperin omistamaan leijonanharjaa, joka sentään saavutti sen kriittisen yli solisluiden mitan. Nyt aseina toimii vahva biotiini jota tilasin iherbistä, tuuheuttava shampoo joka ei sisällä jotain pahaa- jonka nimeä en tietenkään muista, hiusöljy jolla en tosin oo huomannu olevan mitään vaikutusta, sekä tangle teezer jotta oisin ees ajatuksen tasolla hellempi mun hiuksille. Nyt näiden kunto alkaa olla kuitenkin sellanen, että jos ei nyt sitä pituutta haluta leikata niin ainakin niitä kerroksia, että saan huijattua itseäni että omistan hyväkuntoiset hiukset. Mun luonnonkiharat tekee sen asian saavuttamisesta vaan niin maan perskuleen vaikeeta, että näiden vuosien aikana usein oon vaan uskotellu itelleni, että se polkkatukka on vaan niin pajon freshimpi, ja se on ollut taas menoa sitten pitkille hiuksille. Näin on käynny poikkeuksetta nyt lähes joka kesä. Ja sitte tässä kehtaan ihmetellä että missäs ne pitkät hiukset taas onkaan, hah.
No mutta mutta, kuvituksena toimii hiuskavalkaadi määrittelemättömältä ajalta. Ajatuksia ja apuja saa antaa!
Ihan hassua muuten, miten hiustenväri vaikuttaa (mulla ainakin) tosi paljon siihen millasena näen itseni. Tummahiuksisena oon sellanen fearless ja sellanen jonkalainen haluaisinkin olla. Blondina tunnen oloni kotoisammaksi, mutta tummahiuksisena mua ei pysäytä mikään ja uskallan olla sellainen kun olen. Mä oon oikeasti ihan älyttömän ujo ja pidättyväinen, jos en tunne ihmistä kunnolla. Mä taas haluaisin olla sellanen ulospäinsuuntautunut, täysin oma itseni ensimmäistestä sekuntista lähtien vieraan ihmisen kanssa. Blondina oon sellanen elovenatyttö, kilteistä kiltein (jollainen oikeesti olen, oon montakertaa kuullu olevani liian kiltti) ja tummana taas se asennemimmi kuka haluankin olla. Surullista tässä on sitten taas se, että miksi se hiustenväri vaikuttaa? Miksi en blondina voi olla sellanen ihminen, kun oikeasti haluan olla ja millaista asennetta haluan tavoitella? Kai se on vaan niin suuri osa identiteettiä, ihan huvittavan tyhmän suuri.
