Ai että. Oli se hauskaa.

No ei niinkään. Tuntu aika ikävältä. Eka leviteltiin kaikki auki siihen lääkärin eteen, sitten tungettiin katetria molempiin munajohtimiin ja tuupattiin ruiskulla perään vettä ja ilmaa. Ultralla tsekattiin, että kaikki tulee poiskin.

Ei sattunu, mutta oli mielestäni liioittelua, et lääkäri vertasi huvipuistokäyntiin. Ei kyllä ajanu samaa asiaa, vaikka kuinka rullasivat mua ylös ja alas siinä pedissä.

Ja eihän siellä ollut mitään vikaa. Kaikki liikku sillä tavalla kun pitikin. Ja liikkuu edelleen. Mulla on koko päivän ollu sellanen olo, että mä pissaan housuun, kun tota vettä valuu tuolta hiljalleen 😀

Mutta siis nyt meidän lapsettomuus on virallisesti selittämätöntä. Nyt ollaan kaikki alkukokeet tehty ja missään ei ole mitään vikaa. Lääkäri siinä ultraillessa sano mullekin, että hän näkee jo nyt, että mulla on ”tosi hyvännäkönen 14millinen follikkeli tulossa tuolta munasarjata”. Okei, mikä tietty sitten on kenenkin mielestä hyvännäköistä. :’D

Sitten päästiin mun odottamaan keskusteluun. Mitäs sitten?

Oltiin lääkärin kanssa samaa mieltä jatkosuunnitelmista. Me ei lähdetä kokeilemaan pelkällä hormonihoidolla tuloksien tulemista, vaan siirrytään suoraan inseminaatioon. Meillä kuitenkin eka spermanäyte oli heikohko (joka nyt tietty voi johtua vaikka flunssasta), niin inseminaatio on hyvä vaihtoehto meidän tapauksessa, koska kuitenkin siinä valikoidaan terveet ja liikkuvimmat yksilöt ruiskutusta varten.

Mulla on niin helpottunut olo. Tai tavallaan ei. Okei, oon onnellinen, että ollaan molemmat terveitä ja sen puolesta huolta ei ole. Mut toisealta turhautunut, koska mulla ei ole konkreettista syytä olla lapseton. Tänään yllätyksenä mulle tuli kuitenkin lääkärikäynnin jälkeinen onnellisuus. Ja kaikki vaan sen takia, että asia menee eteenpäin ja oikeasti asialle tehdään jotain. Meidän aikataululla kylläkin vasta tammikuun lopussa, koska mun kierron kriittiset vaiheet osuu sairaalan joulutaukoon, kuinkas muutenkaan, mutta mä tiedän mitä tapahtuu ja millä aikataululla. Ja onhan tässä nyt vielä aikaa kaks ovulaatiota välissä yrittää vielä ilman hormooneita ja katsoa, et jos ehkä sittenkin. Mut jos ei, niin meillä on jo suunnitelma sen varalle. Olin varma että itken silmät päästäni tän reissun jälkeen, jos kaikki on hyvin, koska mä en tiedä, mihin keskittyä ja missä on vika.

Mut ei, oikeastaan näin on just hyvä.