Milloin raskaudesta uskaltaa iloita?

Olisi kauhean kiva iloita raskaudesta, mutta pessimistiset ajatukset vellovat kokoajan päässä. Olinpa sitten pessimisti tai realisti, 19.7 ultra jännittää. Meinasin jo kerran siirtää sen ensi viikolle, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Olisi tyhmää päästä näkemään sikiö, jos syke ei välttämättä näy. Siinähän sitten mietittäisiin taas, että onko sielä mitään.

Raskausoireiden vähyys jännittää. Mitään uusia ei ole ilmaantunut. Mutta eihän niitä kaikille tule.

Olen ollut kahden vaiheilla, että haluanko miehen mukaan ultraan. Häntä asia ei tunnu kiinnostavan (raskaus kyllä kiinnostaa, mutta ultra tässä kohtaa ei) ja jos kohdussa ei olekkaan mitään, niin nään sen mielummin yksin. Silloin saan pidettyä itseni kasassa. Eilen mietin, että jos raskaus menisi kesken vaikka viikolla 20, haluaisin synnyttää lapsen yksin. Ilman, että kukaan olisi näkemässä tai häiritsemässä sitä surua. Mutta ei se taida olla mahdollista.

Taidan huokaista helpotuksesta vasta, kun pieni käärö on sylissäni.

Kaikesta tästä pessinismistä huolimatta olemme päättäneet tytön ja pojan nimet valmiiksi. Tai oikeastaan ne on olleetolemassa joyli puoli vuotta 🙂