No nyt ollaan tän blogin idean ytimessä! Olin jo kaupassa ihan täpinöissäni, sillä NYT JUMALAUTA TÄÄLTÄ PESEE sitä a) edullista b) terveellistä ja c) helppoa kasvisruokaa! Ja oikeastaan vieläpä VEGAANISTA! Blogimme hassutteluhengen mukaisesti kokkailin vieläpä Netflixin tahtiin. Ja kyllä, yhden OC-jakson kuluessa ruoka oli valmis. Oon kaverit niin ylpeä itsestäni. Fanfaareja, kiitos!

Suunnilleen näistä lähdettiin liikkeelle:

Kuvassa olevien aineiden lisäksi kotoa löytyi:

– yksi punasipuli
– puolikas punainen suippopaprika
– kasvisliemikuutio
– valkosipulia
– lisukeohraa (rikottu ohrasuurimo, esikypsytetty)

Soijarouheesta sen verran, että vaikka melko aloittelija olenkin näissä kasvisruokahommissa, niin tämä alkaa olla mulle jo tuttu ruoka-aine. Soijarouhe on nimittäin todella helppokäyttöinen, edullinen ja kuulemma myös ravintoarvoiltaan ihan ihanteellinen tuote. Sitä voi käyttää monipuolisesti jauhelihan tilalla melkein missä vaan, ja monet kuulemma myös jatkaa jauhelihaa soijarouheella kustannussyistä. Jos et oo koskaan kokeillut, niin kokeile ihmeessä! Jäätävän iso pussi soijarouhetta (500g) maksaa n. 3.50 €, ja sanoisin, että kahdelle siitä tekee ruokaa ainakin kymmenen kertaa. Joka usein tarkoittaa siis tuplamäärää aterioita per nuppi, sillä tämänkertaisesta kokkausestakin jäi vielä huomiselle. Se vain pitää muistaa, että maustaminen täytyy hoitaa pieteetillä ja tunteenpalolla. Panosta siihen!

Pilkkomispuuhassa oon aivan sairaan hidas muija, joten jos sä oot nopeempi, ruuanvalmistus on vielä OC-jaksoakin nopeempaa. Mulle pilkkominen on sellanen terapeuttinen juttu, että se tehdään huolella ja rauhassa. Vähän niinku joillekin taikinan vaivaaminen ajaa saman asian. (Musta taikinan vaivaaminen on ihan peestä.)

Aivan aluksi laitoin ohran kypsymään kiehuvaan veteen, sillä sen kypsymisessä menee hetken aikaa. Itsehän en aikaa kokatessa laske, vaan vedän fiiliksellä (se toki kostautuu säännöllisin väliajoin…). Internet kuitenkin kertoo, että lisuukkeeksi rikottuja ohrasuurimoita keitetään 20 minuuttia. Jos menee 30 minuutin puolelle, niin puuroa tulee.

Eniveis, pilkoin paprikat, pienen sipulin ja kirsikkatomaatit & maustoin niitä suolalla ja pippurilla. Samoihin aikoihin kiehautin kolmisen desiä vettä (kuka näitä laskee?), liotin sinne kasvisliemikuution ja kippasin kuumaan veteen kaksi desiä soijarouhetta turpoamaan. Soijarouhetta ei tarvitse siis keittää, liottaminen kuumassa vedessä ajaa asian. Fifty-fifty on ihan hyvä suhde veden ja soijarouheen kanssa, tästä tuli aavistuksen vetelää.

Veden maustamisesta: Kun vesi on hyvin maustettu, imee myös mauton rouhe itseensä makua. Kannattaa kokeilla esimerkiksi soijan lisäämistä veteen. Rouhe imee veden itseensä melko nopeasti, kymmenessä minuutissa taika on varmasti ehtinyt tapahtua.

Seuraavaksi heitin pannulle oliiviöljyä ja kuullotin valkosipulin kynnen öljyssä nopeasti. Lisäsin hakkeloidut kasvikset perään ja annoin kypsyä hetken aikaa.

Kypsymisen lomassa lisäsin turvonneen soijarouheen joukkoon valmiiks chili sin carne -mixin sekä reilusti uutta luottomaustettani Texas Peteä. Tämän sörsselin lisäsin vielä pannulle kasvisten joukkoon ja heitin hetken päästä myös kookosmaidon perään. 

Koko sörsseli oli jotenkin kovin vetinen (liekö kookosmaidon syy, vaikka se kovin tönkköä ennen sulautumista onkin, vaiko sen reiluhkon soijarouheen liotusveden). Poistin ihan reilusti nestettä pannulta kauhan kanssa, ja tilanne normalisoitui kaikkien ruokailijoiden ja kokki kolmosen mielenterveyden onneksi. Pitää ehkäpä jalostaa reseptiä tältä osalta. Toisaalta mietin, että liekö tämä ohje kookosmaitoa kaivannut lainkaan, hyvää olisi varmasti ollut ilmankin.

Koko komeuden päälle halusin vielä silputa lemppariruoka-ainettani pinaattia (tästä avautumista ehkä myöhemmin). Jotenkin ruoka kaipaa aina jotain vihreää. Niinkuin moni muukin asia 😉 vihreä on aina paikallaan…

Suurpiirteisten laskelmieni mukaan annos tätä vegeherkkua maksoi reilun euron – ainakin alle kaksi, joten ei tätä nyt hinnallakaan pilattu ole.

Koemaisteluraati, joka koostui yhdestä nälkäisestä koodarimiehestä, kommentoi aikaansaannostani kutakuinkin näin: On kyl hemmetin hyvää!

Noin. Ei sunkka se iha paskam makust ollu, virkkoi varsinaissuomalainen vaatimaton sieluni täällä Helsingin rannoilla. 

– Salla

(Kuten alussa mainitsinkin, kokkailua säesti tällä kertaa legendaarinen Orange County, season 1 episode 11. Kiitos Netflix!)