Seitankebab – sika säkissä!

Ostettiin sika säkissä viikonlopuksi. 

Toista kertaa ikinä tehtiin mun miehen kanssa itse seitania. Vaikka ollaan (ainakin vielä) sekasyöjiä molemmat, ollaan tykästytty seitaniin todella kovin. Kiitos Street Gastron, jonka seitanleipä pisti pään sekaisin heti ensimmäisellä puraisulla. 

Ekan kerran seitan tehtiin tästä valmiiksi sekoitetusta seitanaineesta. En tiedä, enkä ole jaksanut ottaa selvääkään, että miten se eroaa tästä tämän kertaisesta sika säkissä -sekoituksesta.  Joka tapauksessa seitanin kokkauksen ensi askel on musta helpompi ottaa, kun joku muu on mitannut aineet just jetsulleen valmiiksi pussiin. Tällaisena hitusen soveltavana keittiösieluna koen, että epäonnistumisen riski madaltuu. 

(Kuulemma aineiden itse mittaaminenkaan ei ole vaikeaa. Saatamme kokeilla, mikäli mieheni suostuu ottamaan kopin pääkokkiudesta.)

Valmistimme seitanin viime kerrasta hyväksi havaitsemallamme tavalla. Teimme jötkyläpötkylän lisäämällä seitanainekseen veden ja öljyn. Keitimme jötkyläpötkylää noin kolme varttia vedessä, johon laitoimme 3 rkl soijaa mausteeksi.

Keittämisen jälkeen seitan oli valmis slaissattavaksi. Tarkoitus oli siis tehdä kebab-tyylisiä lastuja seitanista. 

Vuorossa marinointi. Marinadin tein aika fiiliksellä – junou, se soveltava sielu pääsi vähän vauhtiin. Puolet öljyä, puolet soijaa ja lisäksi Texas Peteä + erilaisia mausteita paprikajauhosta kurkumaan. Marinadia on hyvä olla muutama desi, jotta se riittää koko satsiin mukavasti. Kuvassa nyt noin puolet jötkälepötkäleestä.

Marinadin kannattaisi antaa muhia ihan rauhassa, mutta meillä nälkäisillä ei ollut siihen aikaa. Lastut paistettiin siis het-kohta pannulla öljyssä. Kuvassa jälleen noin puolet satsista (syöjiä oli sit muuten neljä!).

Ja tässä kunnon iskender-versio seitanherkustamme. Kokeile lisukkeena vaikkapa jogurttikastiketta, tuoretta korianteria, chiliä, sinihomemurua tai esimerkiksi pestoa!

– Salla

(Kokatessa soi Peer Gynt Suite No 1, Op 46: IV. In the Hall of the Mountain King by Edvard Grieg)