Kotia kohden

Lentokentällä, kello 5.49. paikallista aikaa, ja Suomi kutsuu jälleen. Neljä päivää asioiden hoitamista Fuengirolassa takana, mihin palaan yksittäisillä postauksessa. 

Ensimmäinen fiilis jälleen, onko pakko lähteä takaisin? Espanja on vienyt sydämen, ja toivottavasti syksyllä viimeistään tulen takaisin. Mikä sitten on sydämmeni vienyt? Vaikka sama arki täälläkin on edessä, on kysymykseen helppo vastata: suotuisa ilmasto, aurinko, kieli ja kulttuuri, sekä ihmiset. Ihmiset ovat avuliaita, ystävällisiä ja mukavia, kuvassa paikallinen fresh fruit kauppias:

Aamulla herätessä aurinko nousee taivaanrantaan, ennen päivän porotusta lenkki ulkona ja terassilla kahvi ja aamupala. Vaikka menisit kahvilaan, ei hinnat päätä huimaa, max muutamalla eurolla sinua tervehtii hyväntuulinen seniorita tuoreen croissantin ja kahvin kanssa, kylkeen lasi tuorepuristettua appelsiinimehua. Tästä on hyvä aloittaa päivä. 

Arki se on täälläkin. Itselläni nämä neljä päivää olivat työn täytteistä, ja hyvin erilainen tapa päivällä pitää neuvottelut kahvilassa tai baarissa, samalla viinilasillisella. Tämä on enemmän kulttuuri täällä, ja jos et viiniä ota, sinun epäillään vähintään olevan lääkityksen alainen 🙂 

Paikalliset pitävät siestaa usein klo 14.00.-17.00. Silloin on aivan turhaa yrittää saada mitään asiaa eteenpäin. Nyt toukokuussa lukemat mittarissa olivat jopa 33,5 c, ja tämä onvasta alkusoittoa. Iltapäivästä siestan jälkeen ihmiset on jälleen heränneet, ja asioita hoidetaan ja töitä tehdään klo 19 saakka, tai myöhempäänkin. 

Kyllä näissä olosuhteissa mielellään hetken lepää :-)