Hei taas!

Viimeisimmästä postauksesta onkin vierähtänyt jo kuukausi, ja vasta Livboxin saapuminen havahdutti minut tajuamaan tämän faktan. Boxin sisältöä en ryhdy sen kummemmin availemaan, vaikka tykkäsinkin tämän kuun tuotteista. Pientä edistystäkin on ehtinyt tapahtua, sillä parin työharjoittelupäivän jälkeen alkuperäisestä (hurjan suuresta) painostani on tippunut huimat neljä kiloa. Woohoo. Jos tämä tahti jatkuu, saatan jonain kauniina vuonna olla jopa kesäkunnossa.

No, toivossa on hyvä elää.

Tosiaan, aloitin työharjoittelurupeamani 2.3. eräässä pienessä kahvila-ravintolassa alle kymmenen kilometrin päässä kotoani. Tähän mennessä työpäiviä on ollut viisi, ja se tuntuu kieltämättä jaloissa työpäivän päätteeksi. Olen oppinut paljon ja muu henkilökunta on ollut todella kannustavaa, kuten myös suurin osa asiakkaistakin. Tällä hetkellä tunnen olevani omalla alallani ja nautin harjoittelustani täysin rinnoin. Tunnen itseni voittajaksi, eikä edes pisuaarien pesu hieman ennen aamukahta voi lannistaa minua, kuten ei myöskään tupakkakopin hivenen painostava ilmasto. Lisäksi aamuyön heikot iskuyritykset ovat lähinnä naurattaneet, eikä ärtymyksestä ole tietoakaan. Toivon, että sama tunne tulee jatkumaan koko harjoittelun ajan. 

Koska kalenterini ei ollut riittävän täynnä jo ennestään, päätin rohkaista mieleni ja lähteä mukaan Zanna Tmi:n (Facebook) järjestämään pienvalmennusryhmään, jonka ensimmäinen kokoontuminen oli tänään. Säästä huolimatta ryhmässä liikkuminen oli todella mukavaa, ja muut ryhmäläiset vaikuttivat todella mukavilta. Rakkaan ohjaajamme Sannan tunsinkin jo ennestään ja tiedän, että tämä nainen ei pelkää potkia minua liikkeelle jos alan lipsua. Olet ihana! Tällä hetkellä näyttää äärimmäisen todennäköiseltä, että asenneongelmastani huolimatta tulen vielä löytämään liikunnan ilon ja ehkä jopa pari näkyvää lihasta.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!