Uneton yö

On hiljaista ja pimeää. Edes normaalisti kovaääninen kello ei riko hiljaisuutta, sillä patterit ovat ilmeisesti päässeet tiensä päähän tässä pysähtyneisyyden valtakunnassa. Pieni poika tuhisee vieressä, avopuoliso istuu tietokoneella viereisessä huoneessa katsomassa televisiosarjoja, tietenkin kuulokkeet päässään. Kuitenkaan en saa unta.

Makaan piikkimatolla pohtimassa tähänastista elämääni. Mietin, mitä on tapahtunut niille ihmisille, jotka tunsin vuosia sitten. En ole koskaan ollut järin suosittu, mutten silti voi olla miettimättä joinakin yön pimeinä tunteina, mitä meistä tuli.

Pohdin, kuinka moni opiskelee, kuinka moni tekee töitä. Mietin, kuinka moni elää unelmaelämäänsä yhdessä puolisonsa kanssa ja kuinka moni kamppailee selviytymisestään päivittäin. Ajattelen myös heitä, jotka eivät ole selvinneet tänne saakka. 

Muutamalta ihmiseltä tahtoisn pyytää anteeksi ajattelemattomuuttani, joka on johtanut ystävyyden katkeamiseen. Muutamalta ihmiseltä taas toivoisin anteeksipyyntöä, vaikken ole kantanut heille kaunaa pitkään aikaan. Muutaman ihmisen toivoisin tapaavani uudestaan, sillä paljon asioita jäi sanomatta edellisellä tapaamiskerrallamme.

Näihin kliseisiin pohdintoihin on hyvä päättää tämänöinen valvominen, nousta pois matolta ja käydä vihdoin nukkumaan. Huomenna on uusi, kaunis päivä, jona yölliset pohdinnat tuntuvat jo hieman hupsuilta. 

Kauniita unia!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *