Vuosi on alkanut hieman tahmeasti, mutta samalla toivoa täynnä. Selkeästi valon määrä auttaa minua aina pääsemään pahimpien masennuskausien yli (valon määrä saattaa tosin joskus myös vain pahentaa ahdistusta, mutta ei ainakaan tällä hetkellä) sekä toiveikkuus tulevista kuvioista.

Ennen kuin menemme 2024 vuoden tavoitteisiin, toiveisiin jne, haluaisin muistella hieman kulunutta vuotta, joka oli taatusti yksi karmivimmista. Sain paskaa niskaan elämältä jatkuvalla syötöllä. Oli ongelmia perheen kanssa, parisuhteessa, taloudellisesti (yrittäjänä kärsin edelleen inflaation seurauksena), terveytenikin on heittänyt täysin häränpyllyä. Silti olen jaksanut välillä jopa hymyillä, ja siitä voin olla ylpeä.

Vuosi 2018 oli monella tapaa rankka, mutta myös toiveikas. Olen aikaansaavaa tyyppiä projektimielessä, mutten saa helposti tehtyä mitään elämää mullistavia päätöksiä tai juostua unelmia kohden ilman pelkoja, koska olen epävarma itsestäni. Pari vuotta sitten totesin myös, että minussa on patologisen perfektionistin vikaa persoonallisuuspsykan luennolla, ja se jos mikä haittaa suuresti ja estää elämästä ”sitä parasta […]

Hesari ilmoittaa, että pimeys on nyt syvimmillään, ja että huomenna päivät jo hieman pitenevät. En ole koskaan odottanut kyseistä uutista enemmän kuin nyt. Olen niitä ihmisiä, joille syksy tarkoittaa automaattisesti loppuunpalamista. Miksikö? Koska syksy tarkoittaa monille meistä uusia alkuja ja kaikkea ihanaa ja jännittävää. Loppuunpalaminen ei aina johdu siitä, että sinut pakotettaisiin tekemään asioita, joita […]

Syksy on yleensä ollut itselleni aika vaikeaa aikaa. Se on tarkoittanut yleensä sekä uusia alkuja että nopeasti loppuunpalamista. Synkistelyä ja voivottelua siitä, että ihana kesä on ohi. Tänä vuonna olenkin saanut näemmä niin hyvän annoksen D-vitamiinia, ettei tämä synkkyys haittaa vieläkään. Tammikuisen Alicanten reissun, maaliskuisen Teneriffan (ja Madridin pikavisiitin) sekä superkuuman kesän ja syksyyn asti […]

Päätin viime viikon postauksen jälkeen, että haluan oppia pitämään huolta myös kehostani sen lisäksi, että alan hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Minulle parasta on kuitenkin pieni muutos kerrallaan. En pysty aloittamaan elämäntaparemonttia, jossa minulta kiellettäisiin esimerkiksi kaikki mihin tähän mennessä olen addiktoitunut. Olen luonteeltani sellainen, että mitä enemmän minulta jotakin kielletään sitä enemmän sitä haluan. […]

Opin sunnuntaina paljon itsestäni, ammatistani sekä maailmasta, jossa elämme. ADD-aivoni käyvät vieläkin hieman kuumana käsitellessään sitä informaatiotulvaa, jonka toissapäivänä koin. Pieni sydämeni työstää edelleen niitä tunteita, joita tämän blogin sisältämien kuvien otto ja editointi minussa herätti. Minä uskaltauduin kameran eteen. Omana itsenäni. Ei ollut kyse mistään juhlista, tai nopeasta kännyselfiestä, vaan joku toinen otti minusta […]

Monet ovet kyselleet, että mitä nykyään puuhaan. Kerronpa siis hieman nykyisistä kuvioistani. Irtisanouduin vanhasta työstäni elokuussa, jossa vietin yhdeksän vuotta elämästäni. Se on nykyään pitkä aika, varsinkin pätkätöihin tottuneelle freelance-kuvaajalle, heh. Oli kuitenkin pakko viimein päästää irti, jotta voi keskittyä tulevaan ja tehdä myös uusia asioita. Haluan keskittyä enemmän omiin projekteihini, eli valokuvaukseen, tähän blogiin […]

Kolme kuukautta olen miettinyt mitä kirjoittaisin ensimmäiseen blogipostaukseeni. Perfektionismini antoi vasta viime viikonloppuna vihdoin periksi ja niin syntyi seuraava teksti: Olen melkolailla koko ikäni ollut ylipainoinen. Ja vaikka omistan montakin peiliä, ovat ympärillä olevat ihmiset pitäneet asianaan jo lapsuudestani asti kertoa minulle, että olen ylipainoinen – tai siis läski. Saman tarinan ovat kokeneet tuhannet ja […]