Poikakämppisten kaa

Kuten jo kerroin, muutin juuri uuteen asuntoon. Tulen asumaan siellä ainoastaan kaksi ja puoli kuukautta, mutta näin kesän alussa sekin tuntuu pieneltä ikuisuudelta.

Asun kahden kämppiksen kanssa.

Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista. Olen elämäni aikana jakanut asuntoni monenlaisten ihmisten kanssa. Itse asiassa en ole koskaan asunut yksin. Olen seurannut  kämppiksen eroa edeltävää riitelyjaksoa, toisen kämppiksen pakkomiellettä terveelliseen ruokaan, kolmannen päälaelleen käännettyä elämänrytmiä sekä neljännen digiboksin tallennusriippuvuutta.

Kaikkia kämppiksiäni on kuitenkin yhdistänyt yksi asia: he ovat olleet tyttöjä.

Tällä hetkellä jaan kesäasuntoni kahden pojan kanssa.

Ja vaikka yhteiseloa on kestänyt vasta muutaman päivän, moni asia on totaalisesti toisin.

Tiedän, että sukupuoliroolit ovat suurelta osalta pelkkää muinaisjäännettä. Silti en voi olla huomaamatta eroja. Ehkä olen vain sattunut saamaan asuinkustannusten jakajiksi stereotyyppisiä tyttöjä tai nykyisellään stereotyyppisiä poikia, mutta yhtä kaikki, on pakko saada tietää: miten kukaan voi asua miehen kanssa?

Pysyvästi, siis.

Luulen, että tämä muutaman kuukauden yhteiselo on kuitenkin hauska empiirinen kokeilu. Aion laskea, kuinka monta tuntia on tuossa ajassa mahdollista käyttää verkkoroolipelin (tai jonkin vastaavan, en ole vielä onnistunut selvittämään pelin anatomiaa) pelaamiseen, kuinka monta tyhjää puolentoista litran kokispulloa keittiöön mahtuu ja miten monta päivää kuivat pyykit voivat roikkua kuivaustelineellä tai puhtaat astiat lojua astianpesukoneessa.

Tällä hetkellä lukemat ovat luettelujärjestyksessä seuraavat: 9, 4, 3, 2.

Haluaisin myös tietää montako kertaa wc-pöntön kansi lasketaan alas, mutta ainakin toistaiseksi tutkimustulos on pyöreä nolla.

Lupaan raportoida kesäni kulusta myös jatkossa, jos jotain uusia mullistavia eroavaisuuksia nais- ja miessukupuolen välillä ilmenee.