Olen oppinut rakastamaan merta.  Asuin nimittäin tämän kevään ruotsalaisessa rannikkokaupungissa. Nyt puolestaan vietän kesän suomalaisessa vastaavassa. En tiedä miten sopeudun muuttaessani takaisin sisämaahan syksyllä. Mutta siihen on vielä aikaa. Pitkä ihana leikki jatkuu vielä. Rakastan iltoja rantakallioilla. Tässä kaupungissa niitä kallioita riittää. Mukaan tarvitaan vain viltti, mankka ja Tehiksen levy, hyvää seuraa sekä siideriä. Niihin […]

Suhtaudun ristiriitaisesti onnellisuuteen. Usein tulee mieleen se perisuomalainen sanonta: kel onni on, se onnen kätkeköön ja blaablaa. Mutta miksi hitossa? Miksei sitä onnea saisi huutaa koko maailmalle tai ainakin edes vähän kehuskella kylänraitilla että nyt muuten menee hyvin? Mutta silti, ihan väkisinkin alkaa epäilyttää kun se onni jostain kohtalon oikusta kohdalle osuu. Tai kun taivaankappaleet […]

Haluaisin pitää Coldplaysta. Kaiken järjen mukaan minun pitäisikin. Coldplay on ihan jees. Mutta vain ehkä liian jotain. Liian tylsää? Liian helppoa? Coldplay on vähän kuin kiltit miehet. Mukavaa, mutta päältä päin tylsää. Minä pidän vaikeasta. Niin miehissä kuin musiikissa. Olen pitänyt miehen vaikeutta ja tunnevammaisuutta haasteena: mitä oudompi, sitoutumiskammoisempi ja salaperäisempi mies, sitä enemmän kiinnostun. Ja mitä […]

Nyt yhteiseloa niiden kahden pojan kanssa on takana puolitoista viikkoa. Ensin tuntui oudolta, nyt alan tottua. Juuri nyt istumme kaikki olkkarin sohvilla, kuuntelemme Placeboa ja juomme kaljaa. Tänään on kuulemma vuoden pisin päivä, kesäpäivänseisaus. Ei huvita mennä nukkumaan, vaikka aamulla on töitä. Puhumme asioista, joista en muuten varmaan koskaan puhuisi. Zombisarjakuvista, hävyttömistä leffojen nimimuunnoksista ja […]

Kuten jo kerroin, muutin juuri uuteen asuntoon. Tulen asumaan siellä ainoastaan kaksi ja puoli kuukautta, mutta näin kesän alussa sekin tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Asun kahden kämppiksen kanssa. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista. Olen elämäni aikana jakanut asuntoni monenlaisten ihmisten kanssa. Itse asiassa en ole koskaan asunut yksin. Olen seurannut  kämppiksen eroa edeltävää riitelyjaksoa, toisen kämppiksen […]

Aloitan huomenna hetkeksi uuden elämän. Muutan huomenna uuteen asuntoon, uuteen kaupunkiin. Maanantaina aloitan uudessa työssä. Uutta on sekä työpaikka että työnkuva. Jotenkin tuntuu, että juuri nyt koko elämäni tiivistää sana uusi.  Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt kehittämään stressiä lähinnä siitä, kannattaako mukaan pakata kumpparit ja miten löydän bussiasemalta tulevaan asuntooni. Kai on vain helpompi miettä pieniä […]

Riku Korhonen kirjoitti taannoin Helsingin Sanomien nettisivuille kolumnin nimeltä Banaanilaatikoista. Korhoselle banaanilaatikot edustavat nuoruuden epävarmoja, mutta ah-niin-ihania aikoja, ja niin minullekin. Vielä muutama vuosi sitten omaisuuteni oli minulle tärkeää. Oli tärkeää, että vaatteet olivat tiptop ja että niitä oli liikaatarpeeksi. Katastrofin ainekset olivat kasassa, jos jollekin hameelle ei löytynyt täydellistä yläosaa. Sisustuksen kanssa riitelevät pussilakanat […]

Tein juuri päätöksen. Siihen Ilosaarirockiin mennessä on pakko löytää poikaystävä.  Tai festariheila. Tai edes joku jota vasten nojailla hetki. En muuten usko kykeneväni kokemaan Blackfield-nimisen yhtyeen keikkaa. Blackfieldissä vaikuttavat  Aviv Geffen ja Porcupine Treestä tutuksi tullut Steven Wilson. Viimeksi, juuri Ilosaaressa, nähdessäni Porcupine Treen muistan itkeneeni. Juoneeni yksin fisua salapullosta ja itkeneeni ihan helvetisti. En […]

Festarit ovat yksi parhaista asioista mitä tiedän. Eivätkä festarit ole mitään ilman telttayöpymistä. Sehän on ihan kuin söisi loppukuun köyhäilymakaroonit ilman ketsuppia. Jos kävisi festareilla ilman leirintämajoitusta jotain oleellista, jotain sykähdyttävää ja jälkeen päin vakavia ”muistatko silloin Provinssissa -06” -nostalgiahetkiä aiheuttavaa jäisi kokematta. Jotain jäisi elämättä. Provinssirock on aina ollut minun juttuni. Olen ollut siellä […]

Hups, näin siinä aina käy. Aina kun aloitan tarmokkaana jotain uutta, hyydyn heti lähtöviivoille. Tähän kohtaan paljon selittelyjä viime viikkojen kiireistä ja reissuista ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte. Tällä hetkellä päässä ei pyöri kuin kaksi ajatusta: huomenna täytyy ostaa apteekista lisää c-vitamiinitabletteja ja pitäisi kuunnella enemmän Placeboa. Ensimmäinen kohta selittyy sillä, että yritän parhaillaan […]