Paina taas kaasu pohjaan anna elämän mennä Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki Rakastan Olavi Uusivirtaa. Olen rakastanut jo kauan. Enkä edes kovin salaisesti, ainakaan tämän tunnustuksen myötä. (Toivottavasti se ei googlaa itseään ja löydä tätä. No, tuskin. Itsensä googlettaminenhan on noloa.) Pakko tosin seivata todeta tässä, että ennen kaikkea rakastan Olavin musiikkia. Oli kesä 2006. […]

Olen pysytellyt viime viikot visusti poissa keskustasta. Pienistä lipsahduksista on seurannut välitön huono omatunto ja morkkis. Jos olen päätynyt nelosen raitiovaunuun ja muka sattumalta sen viemänä tämän kaupungin keskuskadulle saakka, olen ohikiitävänä selväjärkisyyden hetkenä soittanut henkilökohtaiselle, viralliselle, tukihenkilölleni, joka on pelastavana ritarina rientänyt paikalle ja harhauttanut huomioni muualle. (Useimmiten keväisen aurinkoisille terasseille, mutta ei siitä sen […]

Ajattelin aina ennen, että ulkomailla asuminen on jotakin suurta. Jotakin hienoa ja tavoiteltavaa. Aloitin yliopiston, mietin vaihtoa, ja lopulta lähdin. Ja nyt olen täällä. Ulkomailla. Mutta. Kumoanko kaikki vanhat käsitykseni jos sanon että täällä on sittenkin melko pientä? Tämä kaupunki ei ole pieni, mutta tämä kokemus saattaa olla. Saattaa olla, että minulla on ikävä. Ikävä […]