(Luotto)”Kortti kuivuu ja junia ei mee”

Olen pysytellyt viime viikot visusti poissa keskustasta. Pienistä lipsahduksista on seurannut välitön huono omatunto ja morkkis. Jos olen päätynyt nelosen raitiovaunuun ja muka sattumalta sen viemänä tämän kaupungin keskuskadulle saakka, olen ohikiitävänä selväjärkisyyden hetkenä soittanut henkilökohtaiselle, viralliselle, tukihenkilölleni, joka on pelastavana ritarina rientänyt paikalle ja harhauttanut huomioni muualle. (Useimmiten keväisen aurinkoisille terasseille, mutta ei siitä sen enempää.)

Sillä minä olen lakossa. Shoppailulakossa. Budjetti ja kuukauden kuluttua tapahtuvaa pakkausta odottava matkalaukkuni ovat jo valmiiksi äärimmilleen venytetyssä tilassa.

Asian myöntäminen on ensimmäinen askel parantumisprosessissa, right? No, tässä on tuo ensiaskeleeni. 

Tällä ostoskeskuksien ja putiikkien välttelyllä on ollut traagiset seuraukset. Sosiaalinen elämäni on näivettynyt, päivieni huippuhetkiä ovat nykyään Gilmore Girls -maratonit ja joskus jos oikein villiinnyn suuntaan lähikaupan sijaan raitiovaunulla suureen markettiin, vähän humputtelemaan.

Tämä kaikki on kuitenkin ollut sen arvoista. Olen onnistunut tavoitteessani. Tai siis, olin onnistunut. Kunnes tänään, aivan viattomasti muutamia muotiblogeja selaillessani (nekin olisi tarkemmin ajateltuna pitänyt bannata kokonaan) tutustuin mineraalimeikkeihin.

Ja ennen kuin huomasinkaan olin klik klik klikkaillut virtuaaliseen ostoskoriin BareMineralsin Starter kitin ja salamannopeasti metsästänyt laukun pohjalta luottokortin numerosarjat. 

Hups.

Tässä tapahtumassa kului noin kolme minuuttia, eikä tukihenkilöni olisi näin ollen millään ehtinyt väliin. En siis kai voi syyttää muita kuin itseäni.

Puolustuksekseni on pakko hieman jälkiylimielisenä todeta, etten ole koskaan juuri uskonut ostoslakkojen voimaan. Tai ylipäätään minkään lakkojen. Kerran päätin viettää tipatonta tammikuuta. Alkoholilakko kesti tasan niin kauan (noin kaksi viikkoa), kunnes kaverini lupasi tarjota koko illan. Ja eihän noin hyvästä tarjouksesta vain voi kieltäytyä.

Minä en ainakaan. Minä innostun nopeasti ja toimin sen suurempia miettimättä. Mutta vain jos tarjous on hyvä. Kyseiset mineraalimeikit sentään sain internetin ihmemaasta 56 euroa halvemmalla kuin olisin ne saanut oikeasta kaupasta. Joten eikös tämä loppujen lopuksi ole like putting money in the bank?