Poikakämppisten toinen puoli

Nyt yhteiseloa niiden kahden pojan kanssa on takana puolitoista viikkoa. Ensin tuntui oudolta, nyt alan tottua.

Juuri nyt istumme kaikki olkkarin sohvilla, kuuntelemme Placeboa ja juomme kaljaa. Tänään on kuulemma vuoden pisin päivä, kesäpäivänseisaus. Ei huvita mennä nukkumaan, vaikka aamulla on töitä.

Puhumme asioista, joista en muuten varmaan koskaan puhuisi. Zombisarjakuvista, hävyttömistä leffojen nimimuunnoksista ja Indiana Jonesista. Ja tietenkin pelaamme sitä hiton peliä. Sen nimi on muuten War of tanks, ihan vain tiedoksi. 

Meillä ei vieläkään välitetä siisteydestä. Meillä välitetään absurdeista keskusteluista, huonoista vitseistä, hyvästä musiikista ja siitä, että aamukahvi riittää kaikille. Pojat käyvät saunassa ja sitten ihmetellään miten tiedän mitä tarkoittaa armeijakielessä masi. Ja harmitellaan ettei oltu Provinssissa ja nähty System of a Downia.

Niin ja ne pyykit ovat vieläkin narulla. Pelituntien määrän laskemisen lopetin toisen päivän jälkeen. Wc:n kannen kanssa taistelen edelleen.

Mutta pakko kai se on myöntää: tää on hiton hauskaa. En ymmärrä puoliakaan niistä aiheista joista puhumme, mutta ehkä sitten kesän lopussa voin tituleerata itseäni miesten keskusteluaiheiden asiantuntijaksi. Ehkä.

Tänään opin, että vuonna 1969 käytiin viisipäiväinen jalkapallosota El Salvadorin ja Hondurasin välillä.