Turhantärkeää
Vähän aikaa sitten luin jostain (1. kehitystehtävä itselle: kun luet / kuulet jotain kiinnostavaa, pane muistiin lähde!) että erityisesti nuoret naiset hakevat työelämässä (ja muissakin kohtaamisissa) uskottavuutta olemalla hyvin totisia. Osui ja upposi!! Niin totta! Joka ainoassa työhön liittyvässä asiassa olen kauan ollut oikea vakavikko. Stressitilanteessa kuulemma näytän jopa pelottavalta. Onneksi, onneksi, viimeiset pari vuotta olen tajunnut höllätä nutturaa (kerron joskus mistä muutos silloin alkoi, mitä sitten tapahtui ja mitä kaikkea siitä seurasi).
Työpaikalla olin tehokas, tärkeä ja kiireinen. Ajattelin että muut eivät huomaa kuinka paljon teen, kuinka vakavasti työni otan, ellen kokoajan myös näytä siltä! Pakko sanoa että näin toimivat muutkin (se esimerkin voima…). Yksi meistä oli kuitenkin aina iloinen. Mitä stressaavampi tilanne, sitä mukavammaksi tyyppi muuttui. Ja hitto, sillähän taisi oikeasti olla kivaa töissä! Päätin kokeilla itsekin. Oli ihan huikea tunne tajuta, että olemalla vakavastiotettava en saanut yhtään enempää aikaan kuin ollessani iloinen, ystävällinen ja huomaavainen! Stressin aiheuttajat, tekemättömät työt, deadlinet, rikkinäinen työtuoli… mikään niistä ei muuttunut pahemmaksi vaikka en jatkuvasti näyttänyt siltä että tajuatteko miten tärkeitäjakiireellisäjakorvaamattomia asioita mun työt on. Mitään ei jäänyt tekemättä! Päinvastoin. Voi elämä, nyt on pakko allekirjoittaa kliseiden klisee: et voi vaikuttaa kaikkeen mitä elämä tuo, mutta voit vaikuttaa miten siihen suhtaudut.
Oletteko muuten huomanneet miten mielentila vaikuttaa siihen miten ihminen elehtii ja liikkuu, käyttää vartaloaan? Stressissä, tärkeänä, täynnä itseään, sitä kulkee pää edellä, suu viivana ja kulmat kurtussa. Jos voisikin avata rintakehänsä, kulkea reteästi vatsa edellä, kädet sivuilla rennosti heiluen kohti kaikkea uutta? No voihan sitä! (2. kehitystehtävä itselle: mieli seuraa kroppaa, koeta pitää keho positiivisessa asennossa!).
Hyvänä esimerkkinä voisivat olla vaikka viranomaiset: olipa kyseessä poliisi, palomies tai mikä tahansa auktoriteetti, joka haluaa levittää luottamusta ja turvallisuudentunnetta: käytös on heillä aina ystävällista ja rauhallista. Sinne tänne kulmat kurtussa juokseva tyyppi ei missään nimessä herätä luottamusta, kunnioitusta tai kasvata omaa uskottavuuttaan. Epäystävälllinen käytös ja ruttunaama ovat kontrollin menettämisen merkkejä. Niillä ei neuvottelussa pisteitä heru.
Heippa siis turhantärkeys ja pönötys, tilalle hymy ja hyvä tuuli!
ps. Kiva tutustua! Olen uusi kirjoittaja, toivottavasti tavataan usein ja opitaan tuntemaan toisiamme! Blogin ulkoasu on vielä vaiheessa, kertokaa vinkkejä ja toiveita! Postaan ilman kuvia toistaiseksi, koska veden/iskun/paineen/pölynkestävä kamerani hajosi juuri eikä luonne anna periksi kännykkätason kuville.