Turhantärkeää

Vähän aikaa sitten luin jostain (1. kehitystehtävä itselle: kun luet / kuulet jotain kiinnostavaa, pane muistiin lähde!) että erityisesti nuoret naiset hakevat työelämässä (ja muissakin kohtaamisissa) uskottavuutta olemalla hyvin totisia. Osui ja upposi!! Niin totta! Joka ainoassa työhön liittyvässä asiassa olen kauan ollut oikea vakavikko. Stressitilanteessa kuulemma näytän jopa pelottavalta. Onneksi, onneksi, viimeiset pari vuotta olen tajunnut höllätä nutturaa (kerron joskus mistä muutos silloin alkoi, mitä sitten tapahtui ja mitä kaikkea siitä seurasi). 

Työpaikalla olin tehokas, tärkeä ja kiireinen. Ajattelin että muut eivät huomaa kuinka paljon teen, kuinka vakavasti työni otan, ellen kokoajan myös näytä siltä! Pakko sanoa että näin toimivat muutkin (se esimerkin voima…). Yksi meistä oli kuitenkin aina iloinen. Mitä stressaavampi tilanne, sitä mukavammaksi tyyppi muuttui. Ja hitto, sillähän taisi oikeasti olla kivaa töissä! Päätin kokeilla itsekin. Oli ihan huikea tunne tajuta, että olemalla vakavastiotettava en saanut yhtään enempää aikaan kuin ollessani iloinen, ystävällinen ja huomaavainen! Stressin aiheuttajat, tekemättömät työt, deadlinet, rikkinäinen työtuoli… mikään niistä ei muuttunut pahemmaksi vaikka en jatkuvasti näyttänyt siltä että tajuatteko miten tärkeitäjakiireellisäjakorvaamattomia asioita mun työt on. Mitään ei jäänyt tekemättä! Päinvastoin. Voi elämä, nyt on pakko allekirjoittaa kliseiden klisee: et voi vaikuttaa kaikkeen mitä elämä tuo, mutta voit vaikuttaa miten siihen suhtaudut.

Oletteko muuten huomanneet miten mielentila vaikuttaa siihen miten ihminen elehtii ja liikkuu, käyttää vartaloaan? Stressissä, tärkeänä, täynnä itseään, sitä kulkee pää edellä, suu viivana ja kulmat kurtussa. Jos voisikin avata rintakehänsä, kulkea reteästi vatsa edellä, kädet sivuilla rennosti heiluen kohti kaikkea uutta? No voihan sitä! (2. kehitystehtävä itselle: mieli seuraa kroppaa, koeta pitää keho positiivisessa asennossa!).

Hyvänä esimerkkinä voisivat olla vaikka viranomaiset: olipa kyseessä poliisi, palomies tai mikä tahansa auktoriteetti, joka haluaa levittää luottamusta ja turvallisuudentunnetta: käytös on heillä aina ystävällista ja rauhallista. Sinne tänne kulmat kurtussa juokseva tyyppi ei missään nimessä herätä luottamusta, kunnioitusta tai kasvata omaa uskottavuuttaan. Epäystävälllinen käytös ja ruttunaama ovat kontrollin menettämisen merkkejä. Niillä ei neuvottelussa pisteitä heru.

Heippa siis turhantärkeys ja pönötys, tilalle hymy ja hyvä tuuli!

 

ps. Kiva tutustua! Olen uusi kirjoittaja, toivottavasti tavataan usein ja opitaan tuntemaan toisiamme! Blogin ulkoasu on vielä vaiheessa, kertokaa vinkkejä ja toiveita! Postaan ilman kuvia toistaiseksi, koska veden/iskun/paineen/pölynkestävä kamerani hajosi juuri eikä luonne anna periksi kännykkätason kuville.

Kommentit (7)
  1. Vakavuus on tosiaan asia, joka nostaa suurta päätään kiireen ja stressin noustessa. Melko usein osaan heittää joukkoon välillä huumoria ja siitä saan kiitostakin. Tilanteissa, joissa asiallisten hommien sijasta pitäisi lähteä säätämään asioita vaikeammiksi tai monimutkaisemmiksi, eikä käytännön tekijöiden järkipuhetta saati näkemyksiä kuulla muutun valitettavasti umpivakavaksi. Huumorin pitäisi nousta aiodosti tilanteesta, päälle liimatut vitsit vakavassa tilanteessa vaikuttavat helposti ilkeilyltä tai toisten huolestuneuden vähättelyltä.

     

  2. Tämä riippuu varmaan alasta tai jopa yksittäisistä yrityksistä. Itse työskentelen elokuvien ja TV:n parissa jossa rentous on vähän niinku vaatimuskin (ai mikä pukukoodi?). Olen jopa käynyt pomon kanssa keskellä päivää vaateostoksilla (ei liittynyt millään tavalla töihin)… Piirit ovat myöskin pienet joten ”hyvät tyypit” saavat aikaan hyvää sanaa ja sitä kautta itselleen töitä. Ihmisiin myös tutustuu melko hyvin ja minulla on monia kavereita syntynyt töiden kautta. Läppää voi siis heittää ihan (tai ainakin melkein) samalla tavalla kuin vapaa-ajallakin. Ainoastaan seksuaalissävytteisten juttujen heittämisessä olen melko varovainen, tai ainakin yritän tarkasti haistella onko ilmapiiri sellaisen salliva tai olisiko joukossa sellaisia ihmisiä jotka häiriintyvät liian ronskista huulenheitosta. Sanoisin että minulle työpaikat ovat auenneet juurikin sen takia, että olen rento ja sopeudun nopeasti erilaisiin työporukoihin, mutta hoidan työni kuitenkin tarkasti ja asiallisesti.

    1. Tervetuloa Lilyyn, Sirena! Postauksesi oli niin inspiroiva, että se innoitti meidät kehittelemään aiheesta päivän kysymyksen. Käy tsekkaamassa keskustelu aiheesta toimituksen blogissa.

      1. Sitä kautta itsekin löysin tänne 🙂 Kiitos toimitukselle, että nostatte myös uusia/pieniä/tuntemattomia blogeja esiin!

      2. Kiitos! Olipa kiva yllätys!

    2. Totta, jäykistelyä on varmaan vähemmän ns. luovilla aloilla, jollaisella itsekin koen olevani (tuottaja). Omalla työpaikallani vaikutti enemmän nimenomaan yrityksen oma kulttuuri: tietynlaisten asioiden ja ihmisten arvostaminen, jolloin ilmapiiri väkisinkin muuttuu sen mukaiseksi. Pikkuhiljaa kaikki alkavat käyttäytyä samalla, johdon suosimalla, tavalla. Ja nuoruuden epävarmus on varmaan tässä myös isossa osassa. Onko ihmisille tyypillistä reagoida epävarmuuteen negaatiolla?

      Työpaikkasi kuulostaa huipulta paikalta! Itsekin toivoisin että työssä voisi olla asenteella: ”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun (Ellun?) kanat!”.  

      1. Viimeksi eilen käytin tuota samaa sanontaa työkaverin kanssa töistä jutellessa ;D

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *