Jokainen sana

Elämä on nyt!

Tämän vuoden aikana useat läheiseni ovat kokeneet elämässään pysäyttäviä hetkiä. Onnettomuuksia ja sairastumisia on riittänyt sekä omille että ystävieni perheille. Varmaan useimmat meistä miettivät tuollaisessa tilanteessa, ainakin jossain vaiheessa, sitä miten on aikansa läheistensä kanssa käyttänyt. Ja sitten kun elämä taas palaa uomiinsa ja kaikki on hyvin, sitä unohtaa taas arvostaa jokaista hetkeä.

hyvat_sanat.jpg

Minusta kaikki tiivistyy sanoihin. Siihen miten läheisilleen puhuu ja miten heitä kuuntelee. Miksi usein läheisimmille, tärkeimmille ihmisille, puhutaan rumasti? Torilla, kaupassa, junassa, ylipäätään arkisissa tilanteissa me tiuskimme, töksäytämme, puhumme aliarvioiden. Aikuiset lapsille, aikuiset toisilleen ja lapset aikuisista mallia ottaen.

Elämän ei pitäisi olla valtapeli. Kumpi voittaa  kinan, kumpi saa tahtonsa läpi, kuka sivaltaa sanan säilällä kiperimmin ja muistaa jokaisen vanhan virheen ja riidan.  Rakkaimmille ihmisilleen luulisi jokaisen haluavan kaikkea hyvää, haluaisi heidän tuntevan olonsa hyväksi, vahvaksi ja onnelliseksi. Elämäntaidon oppaat ja onnellisuusopukset opastavat meitä puhumaan itsellemme kauniisti, valvomaan sisäistä puhettamme. Miksi emme opettele puhumaan kauniisti sekä itsellemme että läheisillemme!

“The tongue like a sharp knife… Kills without drawing blood.” – Buddha

 

Kommentit (3)
  1. Sinulle on haaste blogissani!

  2. Edellisessä elämässä (siis edellisessä parisuhteessa) ehdin jo tottua siihen, että kannustavia ja kauniita sanoja ei juuri viljelty. Paitsi harvoin ja silloinkin vitsiksi naamioituina. Mistähän sekin kertoo? Nykyisin ihmettelen päivittäin Miehen tapaa puhua kauniisti ja ottaa huomioon erityisesti minut mutta myös muut. Samalla olen itse yrittänyt ottaa mallia ja toimia samoin kun olen huomannut miten hyvältä arvostava puhe tuntuu.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *